Kirjaraportti

Kirjaraportti 271. Chan Ho-Kei: Lainattu kaupunki (2014, suom. Rauno Sainio 2025, Punainen silakka). Ylivertainen poliisinero ratkoo rikoksia Hongkongissa. Sherlock Holmes -tyyppinen hahmo mutta puhdas ja hyveellinen, vailla niitä paheita, jotka tekevät Holmesista kiinnostavan. Odotusten hallinta on avain nautintoon. Odotin jotain eksoottista ja yllättävää. Tuli vanhanaikaista 1900-luvun salapoliisiromaania, jossa hifistellään "Tutkijaneron" eli "Taivaan silmän" päättelykyvyllä. Vastassa pörrää muun muassa triadia eli kiinalaista mafiaa sekä lahjottuja poliiseja. Romaanin piti olla hienosti rakennettu kuudesta tarinasta muodostuva kokonaisuus, joka keriytyy takaperin nykyhetkestä vuoden 1967 levottomuuksiin avaten samalla Hongkongin muutosta. Aika kepeästi kuitenkin mentiin historian ja yhteiskunnallisuuden osalta. Toki brittivallan vaiheita sun muuta hiukan vilautettiin, mutta minä ummikkona en paljoa saanut. Suomalainen nimikin muuten viittaa juuri Hongkongin väli...

Kirjaraportti 270. Olli Jalonen: Puhdas viiruinen elämä (2026, Otava). En tiennyt tästä mitään, kun aloitin. Hyvä niin. En olisi jaksanut ryhtyä mihinkään sisällissotakirjaan. Hämeenlinnan Rinkelinmäellä alkavat maailmansota, sisällissota, kieltolaki ja IKL. Kerttu ja Kalle ja Kusti ja Aino sekä Musu-Pekka, apteekkari ja Viktor kertovat. Ja onhan niitä muitakin: kirjailijan isovanhempien aikalaisia ja naapureita. Historian käännekohtia pienen paikkakunnan vinkkelistä siis. Valittuja paloja tai näkökulmatekniikkaa. Enempi Mämmilää kuin Pentinkulmaa. Kouluja pitää käydä, kokouksissa juosta. Kokea ja aiheuttaa sankarikuolemaa. Vuosi 1918 oli Suomen historian masentavinta aikaa. Tietoinen viholliskuvien luominen, sitten järjetön teurastus. Kun sanon, etten jaksa uusia sisällissotakirjoja, tarkoitan, että nykyajassakin on kestämistä. Olli Jalonen osaa annostella. Romaani on tiivis, vain 328 sivua. Historian käänteet ja näkökulmien erot tulevat kerrotuiksi. Lukujen väliin sijoit...

Kirjaraportti 269. Ari Wahlsten: Häikäilemättömät (2026, Crime Time). Täysi kymppi tuli täyteen tätä sarjaa. Kit Karisma, floridalais-helsinkiläinen yksityisetsivä, se vain jaksaa nujuta häikäilemättömien liikemiesten, kovanyrkkisten karpaasien ja petollisten sulotarten ristiaallokossa. Suosikkisarjani . En ole viime vuosina lukenut mitään muuta vastaavaa yhtä tiiviisti.   Muun muassa Lapinlahden Linnuissa vaikuttanut Wahlsten tuo sinnikkäästi joka kirjaan jotain uutta. Nyt pyöritään suurvaltojen juonitteluissa eli drooneihin ja muuttuvaan sodankäyntiin kytkeytyvässä taistelussa. Miljardien eurojen teknologia- ja sotateollisuushommeleissa henki on halpaa ja konstit monia.   Kit Karisma on ennallaan: musta mies Helsingissä, kuuntelee tangoja, sanailee letkeästi. Raymond Chandlerilta ja Dashiell Hammettilta ammentava juonivetoinen meininki ei ehkä kestä kovin syväluotaavaa henkilökuvausta. Itse kuitenkin jo kaipailisin päähenkilöön ulottuvuuksia.   Moraaliselta ilmastoltaan...

Kirjaraportti 268. Kristiina Wallin: Laituri (2026, Kustantamo S&S).   Elämä loppuu. Edessä on muutto kerrostaloon odottelemaan kuolemaa. Ja sehän pistää miettimään.  "Meillekö se kaikki tapahtui? Kokonainen elämä?"   Taiteilijapariskunta on asunut meren rannan puutaloa yli 40 vuotta. Mies on kirjoittanut siellä, nainen maalannut, kumpikin pitkän uran. Nyt ei enää jaksa. Voimat ovat hiipuneet, askel heittää.   Hanna maalaa vimmaisesti vielä viimeistä suurta näyttelyään varten, retrospektiivistä. Koko elämä näytille. Taide on ollut koko elämä, tapa olla ja ajatella.   Enemmän hän silti miettii ihmisiä, varsinkin kuolleita, ja sitä lasta, jota ei päätetty hankkia. Kuka minua suree, kun kuolen, ja onko sillä väliä? Masennuksen musta koira nuuhkii kintereillä.   Yllätin itseni lukemalla tämän loppuun ja nauttimalla. Runoilijana tunnettu Kristiina Wallin tarjoilee tajunnanvirtaa lähentelevää kerrontaa: runokuvia ja uninkuvia. Myös sellaista käsitteellistä a...

Kirjaraportti 267. Pekka Ruissalo: Eppu Normaalista vuosi vuodelta (2026, Readme). Eppu Normaalin ura päättynee tänään illalla Tampereen Ratinalla. Ihan näillä hetkillä. Ajankohtainen bändi. Eppu-kirja tuli minulle ajankohtaiseksi, kun sain sen lahjaksi. Ensimmäinen kirja, jonka mun lapsi koskaan on valinnut ja ostanut mulle. Eli tärkeä. Piti tietysti heti lukea. En juuri lue bändikirjoja. Sen verran olen lukenut, että tiedän, että hyviäkin tehdään. Esimerkiksi Ultra Bra -kirjan muistan sellaisena. Tämä oli aika huono. Valitettavasti.  Hurahdin Eppuihin joskus 1983–1984 talvella, ja olen kuunnellut bändiä enemmän kuin mitään muuta. Aktiivisempi fanitus jäi 1900-luvulle mutta sen verran bändiä tunnen, ettei Ruissalo mitään nyt antanut. Kirja kärsii monesta ongelmasta. Rakenne on ilmeisimpiä. Kun ura käydään läpi vuosi vuodelta, tekstistä tulee luettelevaa ja toisteista. Isot kaaret puuttuvat, analyysi jää tekemättä. Mistään biisistä ei sanota juuri mitään. Tämä on ns. auktorisoimato...

Kirjaraportti 266. Annie Ernaux: Tytön tarina (2016, suom. Lotta Toivanen 2026, Gummerus). Vuoden 1958 tyttö on eri kuin vuoden 1960 tyttö tai vuoden 2016 nainen, joka kirjoittaa vuoden 1958 tytöstä, itsestään. Kesäleirin ohjaajana, juuri 18 vuotta täyttäneenä Annie D. rakastui täysillä vähän vanhempaan ohjaajaan, kypsään 22-vuotiaaseen. Marlon Brandoa muistuttava mies käytti altista tyttöä ja jätti nallin kalliolle.  Suojattua elämää viettänyt tyttö löysi leirillä villin itsensä. Sokka irti ja niin poispäin. Oli "huorahtava", kuten kollegat leirillä kuvasivat. Reilut 50 vuotta myöhemmin kirjailijaksi muuttunut tyttö yrittää selvittää, mitä tapahtui ja miten se hänen elämäänsä vaikutti. Eli kuten hän itse kirjoittaa: "Tutkin kuilua, joka erottaa tapahtumien kauhistuttavan todellisuuden siitä merkillisestä epätoden tunnusta, joka niitä vuosien kuluttua verhoaa." Tapahtuneesta on yli 50 vuotta. Tapahtumien ohessa Ernaux pyöritteleekin paljon itse muistamista. Hänellä ...

Kirjaraportti 265. Paavo Teittinen: Pitkä vuoro - Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen (2025, Gummerus). Luin vasta nyt. Olisi pitänyt aiemmin. Mitä opin? 1. "Pitkä vuoro" tarkoittaa sitä, että tullaan töihin aamulla  ja lähdetään illalla myöhään, eikä ehkä pidetä vapaapäiviä lainkaan. Käsite liittyy lähinnä Aasiasta tuleviin kielitaidottomiin siirtotyöläisiin, jotka painaa parin euron liksalla ja nukkuu jossain keittiön takahuoneessa. 2. Miten niin orjia, onko ne muka kahleilla kiinni? Lähtis vaa menee. Kahle voi olla myös taloudellinen. Jos otit Thaimaassa ison lainan tai myit auton, jotta pääset Suomeen poimimaan marjoja ja "vuolemaan kultaa", niin kyllähän sä yrität haalia epätoivoisia pennejä kasaan eli metsästä marjaa ämpäriin, vaikka kohtelu olisi karseeta ja ruokana lohenpäitä. 3. Aika usein se kahle liittyy työlupaan eli pelkoon siitä, että joutuu pois maasta. Mitä vaihtoehtoja kielitaidottomalla nepalilaisella tai bangladeshilaisella on työllistyä? 4. Suo...