Kirjaraportti

Kirjaraportti #16. Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo (2018, suom. Outi Menna 2021, Tammi). Onpa kerrankin riittävästi ankeutta, kurjuutta ja osattomuutta! Jostain syystä kurjuus rinnastuu päässäni realismiin. Jana palaa vuosien jälkeen kotiin, tyhjentyvään Pohjois-Ruotsiin. Siitä alkaa ralli, ja vauhti pysyy loppuun asti tasaisen tappavana. Kyytiin ei ehtinyt edes yhtään pilkkua (enkä puutetta huomannut kuin vasta jälkeen päin). Smirnoff on yhdistelmä Timo K. Mukkaa, Sadan vuoden yksinäisyyttä, Kill Billiä ja Vittulanjängän populäärimusiikkia. Mikä parasta, tämä on trilogian ykkösosa. Riemu jatkuu. *****

Kirjaraportti #15. Venla Pystynen: En voi lakata ajattelemasta kuolemaa (2022, WSOY).  Ylisukupolvista puhekyvyttömyyttä, joka pilaa naisetkin. Tajusin noin sivulla 50, että tämä on ns. autofiktiota ja että olen joskus lukenut siitä kuolleesta taiteilijaisästä, jonka itsemurhaa tässä perataan. Minäkertoja puhuu kuolleelle. Aluksi se kuulosti tehokkaalta. Lopuksi tylsältä. Mutta joo: ihan kiinnostavaa luettavaa, vaikka hankala muoto. Ei toimi kunnolla romaanina, eikä kuitenkaan ole faktaa. ***

Kirjaraportti #14. Anni Kytömäki, Margarita (2020, Gummerus). Finlandia-voittaja tuntui sivumääräänsä paksummalta. Kahlaaminen vei monta viikkoa. Taidokas kudelma kyllä, ja painettu ympäristöystävälliselle paperille. Joku tässä silti mätti. Ensinnäkään en taida olla riittävän tunteva luontoihminen, kun en päässyt mukaan päähenkilön metsä- ja vesihekumaan. Sekin häiritsi, että 1950-luvun Suomi ihmisineen oli onnistuttu kompressoimaan hajuttomaksi ja mauttomaksi mikä mikä maaksi. Vaikea tätä tarinaa oli ostaa, kun koko ajan tuntui, että liikutaan lavasteissa. Mutta tiedänpähän nyt enemmän raakuista ja poliosta. ***