Kirjaraportti

Kirjaraportti 279. Marko Maunula: Arvoitus nimeltä Amerikka - Yhdysvaltojen tie siirtokunnista supervallaksi (2026, Otava). Jos en muuta, niin sen ymmärsin, kuinka ohuesti tunnen Yhdysvaltoja. Amerikka tulvii vastaan musiikissa, telkkarissa, elokuvissa, netissä, kirjoissa. Se hämää. Suomessa seurataan Yhdysvaltain politiikkaa tiiviimmin kuin vaikka Ruotsin tai Viron. Silti arvelen, että ymmärryksemme Yhdysvalloista on huonompi. Marko Maunula toteaa, että juuri näennäinen helppous tekee ymmärtämisen vaikeaksi. Tuttuus piilottaa liittovaltion sisälle jäävän valtavan alueellisen ja kulttuurisen kirjon. Jos meininki täältä katsoen näyttääkin sekavalta ja äkkinäiseltä, kaikelle on historiaan pohjautuvia perusteita. Maunula on paitsi Suomen Kuvalehden kolumnisti, myös Yhdysvaltain historian professori Atlantassa, Clayton State Universityssä. Yli 30 vuotta Yhdysvaltain etelässä antaa sopivasti ulko- mutta sisäpuolisen näkökulman. Kirjoittaja tunnistaa Amerikan kulttuuriset outoudet. Samalla h...

Kirjaraportti 278. Juhani Karila: Terapeuttini on ihmissusi (2026, Siltala). Maagisen realismin kehyksessä Kruununhaassa psykoterapiaa tarjoava ihmissusi ei ole kummallisemmasta päästä. Eksoottisempaa taitaa olla se, kun pöytätennis esitetään suosittuna tv-lajina ja kaupungin virasto maalataan dynaamiseksi työpaikaksi, jossa vauhti huimaa ja työsuhde-edut aiheuttavat muissa kateutta. Romaanissa puretaan päähenkilö Even tunnelukkoja ja parisuhteen akuutteja kriisejä. Eve pelaa pöytätennistä. Omassa päässä kierteet ovat vaikeampia hallita. Ohessa seurataan, kuinka Helsinki lipoo ja matelee. Tavoitteena on saada kansainvälinen suuryhtiö etabloitumaan kaupunkiin. Jopa pieni etninen puhdistus on ihan okei: Helsinkiä ympäröiviltä vuorilta talveksi kaupunkiin valuva tonttuaines pitää hävittää, kun suuryhtiö sellaista toivoo. Yhteiskuntakritiikki ei ole jyrkkää, mutta osuuhan se. Pöhinän ja talouskasvun eteen ollaan valmiita kumartamaan mitä vain. Halatusta puusta rakennettujen talojen tervey...

K irjaraportti 277. Tuomo Pirttimaa: Lyijykausi  –  Salametsästäjän elämä (2026, Johnny Kniga). Suolammessa ei ole rantoja vaan reunat. Jos on suolla enempi kulkenut, tietää, millaisten lampien kohdalla se on totta. Salametsästäjä Unto Ek (1934 – 2019) ampui lähteestä riippuen sata tai kaksisataa hirveä, päälle vielä viisi karhua. Poikkeuksellinen mies Sallasta. Huonot eväät lastenkodista, juoppo pahasta päästä ja teki töitä kuin hullu  –  mutta vain aikansa. Kirjoitti neljä kaunokirjallista teosta, jotka kuulemma uudistivat suomalaista eräkirjallisuutta realistiseen suuntaan. Lyijykausi ei ole tietokirja vaan biofiktiota, kuvitelmaa. Uskottavaa sellaista. Tuomo Pirttimaa asuu Kuusamossa ja selvästi tuntee Itä-Lapin metsät ja suot. Kun Unto Ek poimii päiväkaudet hillaa hyllyviltä mättäiltä, saappaan muljahtelu kuuluu ja tuntuu, mäkäräiset tunkevat silmiin. Yhtä vakuuttavasti Pirttimaa kuvailee kaksi viikkoa jatkuneen ryyppäämisen ääniä ja hajuja, maailmanlopun meinin...

Kirjaraportti 276. Janne J. Olin: Ne soi sulle (2026, WSOY). Miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä. Junnun pitää pysäytellä nistejä, piripäitä ja muita lähikaupan asiakkaita, jotka eivät halua maksaa lonkerosettiään tai jauhelihapakettiaan. Turvallisempaa olisi antaa niiden vain mennä, mutta se olisi väärin.  Asetelma muistuttaa Sayaka Muratan Lähikaupan naista . Nimi voisi olla esimerkiksi Piritorin Siwan mies. Junnullekin kauppa on jonkinlainen perheen korvike, "merkityksellinen yksikkö", johon hän sitoutuu, vähän liikaakin. Äiti kuoli, isä joi. Näköala elämään puuttuu, samoin kyky luottamuksellisiin ihmissuhteisiin. Johonkin ihmisen pitää silti kiinnittyä. Työsopimuksessa ei ole mainintaa rosvojen kanssa tanssimisesta, mutta Junnu kokee sen osakseen "perheen" työjaossa. Pakkohan siinä on käydä huonosti: lopulta tuttu kaljupää kolauttaa häneltä tajun kankaalle sixpäkillä. Aivotärähdys ja kolme käyntiä terapiassa. Tämä on esikoisromaani ja aika hyvä sellainen....

Kirjaraportti 275. Ágota Kristóf: Iso vihko, Todiste ja Kolmas valhe (1986, 1988, 1991,  suom. Anna Nordman 1988, Ville Keynäs 2023, Ville Keynäs 2023, Tammi). Kun lukee uudestaan, pölkyllä päähän efekti puuttuu. On tämä silti aika tymäkkä trilogia! Kävin päivällä Mikkelin kirjaston paneelikeskustelussa puhumassa vaikuttavasta kirjasta. Sitä varten kertasin koko setin. Pienet kaksospojat tuodaan sodan pommituksia pakoon isoäidin luo pieneen rajakaupunkiin. Pojat harjaannuttavat itsensä selviytymään ja kestämään kurjuutta. Äärimmäistä meininkiä, lakonisesti päälauseilla. Raskas aiheeltaan mutta helppo lukea. Sodan jälkeen toinen pojista pakenee rautaesiriipun takaa länteen. Kaksikosta tulee kaksi ykköstä. Päällisin puolin tämä on tarina siitä, mitä totalitaarinen järjestelmä tekee ihmiselle. Vie läheisiä esimerkiksi. Ágota Kristóf loikkasi kansannousun vuonna 1956 Unkarista länteen. Asettui Sveitsiin ja kirjoitti ranskaksi. En tiedä, mitä häneltä Unkariin jäi.  Trilogian osien ...

Kirjaraportti 274. Kjell Westö: Coda (2026, suom. Laura Beck, 2026, Otava). Arvostettu dinosaurus kirjoittaa romaanin, jossa arvostettu dinosaurus kirjoittaa romaanin, joka on jäänyt ajastaan, eikä enää kiinnosta ketään.    Molemmilla romaaneilla on sama nimi, Coda, joka musiikissa viittaa loppuosaan tai -huipentumaan. Hyvä lapsi piiskaa itse itsensä.    Romaania kertoo pienen kustantamon johtaja. Kirjailija on hänen nuoruudenystävänsä ja samalla kustantamon pitkäaikainen rahasampo. Kirja kulkee vuorotellen nykyajassa ja kultaisella 1980-luvulla. Päähenkilöt olivat samaa ystäväpiiriä, taidejengiä, joka vaikutti Helsingin kulttuurielämässä.   Kuten Westön tyyliin kuuluu, henkilöitä ja tapahtumia virtaa, hyvinvoiva Etelä-Helsinki vilahtelee. Kertoja haluaa paljastaa totuuden taidejengin kulisseista. Kuka petti ketä ja millä tavalla? Pikkuisen riettautta ja ihana onneton rakkaus tavoittamattomaan yläluokan tyttöön.    Nykyajassa keskeinen teema on k...

Kirjaraportti 273: Antti Karisto ja Jussi Simpura: Hyvinvoinnin historiaa - Ajankuvia Suomesta (2026, Gaudeamus). Olen viime aikoina kuunnellut vaimon seuraksi vähän Pohjantähteä Antti Holman lukemana. Kakkososan sisällissotakohdat ovat niin surkeaa meininkiä, että itkettää. Kariston ja Simpuran Hyvinvoinnin historiaa muistuttaa, että hirveyksistä seurasi hyvääkin. Itsenäisyyden alkuvuosina tehtyjen sosiaalisten uudistusten lista hengästyttää. Kieltolaki, torpparivapautus, oppivelvollisuus ja köyhäinhoito noin esimerkiksi. Teos käy suomalaisen yhteiskunnan kehitystä kronologisesti vuosikymmenen paloissa vuodesta 1910. Jos haluaa kerralla käsityksen siitä, mikä Suomi on ja miksi, tässä on yhdenlainen manuaali. Ei yhtään kuivakka tai tylsä. Rakas äitini on kotoisin Pohjois-Karjalan takametsistä. Ei kirjan lukeminen tietenkään kertonut mitään uutta hänen historiastaan, mutta kytki sen osaksi isompaa. Sodan jälkeen perhe asettuu korpeen pientilalle. Ankaraa pellon raivausta ja melkein sama...