Kirjaraportti

Kirjaraportti 180. Katja Kallio: Taskupainos Anna-Leena Härkösen elämästä (2025, Otava). Mitä elämäkertaan jää iltapäivälehtien repostelun jälkeen? Tätä mietin alkupuolen, mutta jäihän monenlaista lopulta. Ei ole pelkästään helppoa tulla 18-vuotiaana superlahjakkuutena julkisuuteen ja tehdä siellä vuosikymmenten ura.  Härkösen taivalta on väkisinkin tullut seurattua, enemmän kirjoittajana, mutta vähän näyttelijänäkin. Häräntappoaseen jälkeen olen jotain romaaneitaan ja kolumneitaan lukenut. Ja naistenlehdistä loput.  Katja Kallio kirjoittaa minämuodossa äänellä, joka uskottavasti kuulostaa Härköseltä. Onnittelut tekijälle! Lukiessa aloin pitää Taskupainoksesta, vaikka vähän helpolta tuntuikin eikä erityisen syvämietteiseltä. Olin lukiessa ymmärtävinäni Härkösen taiteilijuuden ytimen. Ei tekotaiteellista paskaa, vaan yleisön palvelemista ja mieluummin hauskaa. Arvostettavaa tällainen. Kirjasta tehdyissä lehtijutuissa on korostunut kuusikymppisen Mikko Niskasen ihastuminen teini...

Kirjaraportti #37. Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka (2021, Otava). Naiset kipuilevat vanhenemistaan ja parisuhteita. Kolme ystävystä. Minun ikäisiä. Ymmärrän kipuilun. Väkivaltarikos on toimiva juttu. Heti tulee tarinaan jännite, kun veitsi uppoaa ihmisruumiiseen. Ensimmäisellä sivulla oltiin tutkintavankilan sellissä. Loput sivut kertoivat miten sinne päädyttiin. Härkönen kirjoittaa mukavan kulmikkaasti. Etenkin dialogit ovat uskottavia, hauskojakin. En lukenut äänikirjaa, mutta tämä kuulosti päässäni ihan Pirjo Heikkilältä. ***+