Kirjaraportti

Kirjaraportti 92. Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava (1998, WSOY). Saision elämäkerran innoittamana luin tämän, uusintana reilun 20 vuoden takaa. Omaelämäkerrallisen trilogian kaikki osat olivat aikanaan Finlandia-ehdokkaina, ja viimeinen sen voittikin 2003. Koko trilogia on kirjoitettu hauskalla aikatasoista toiseen nopeasti hyppelehtivällä tajunnanvirtastyylillä. Ei ihan helpoin lukijalle aina, sarjan loppua kohden toimii yhä paremmin. Onko lie aika kuluttanut vai lukija muuttunut, mutta vähän pettymykseltä tämä PYJ nyt tuntui. Paikoitellen tämä on huikeaa lapsuuden kuvailua, mutta kokonaisuus ei oikein kulkenut, ihan piti tankkaamalla tankata välillä. Etenkin unien pyörittelyjä tuntui olevan loputtomasti, ja harvoinpa ylipäänsä unista kannattaisi muille kertoa. ***-

Kirjaraportti 88. Heidi Junkkaala: Pirkko Saisio - Sopimaton (2023, WSOY). Massiiviset 950 sivua, muttei silti raskas. Teksti on rakennettu lyhyistä, jopa vain sivun mittaisista jaksoista. Lisäksi koko ajan sattui ja tapahtui. Ilokseen tätä luki. Jo aika pian ilmenee, että Saisio on poikkeusyksilö. Laajan, korkeatasoisen romaanituotannon lisäksi hän on ehtinyt näytellä, laulaa, kirjoittaa näytelmiä, ohjata ja opettaa Teatterikorkeakoulussa. Ja näköjään myös notkua ravintoloissa ja kärsiä krapuloita. Luonnettakin tuntuu piisaavan. Elämäkerrat ovat tyypillisesti tietokirjoja. Onko tämä? Sopimaton on kirjoitettu ikään kuin kirjeen muotoon, osoitettu Saisiolle, jota Junkkaala puhuttelee sinä-muodossa. Myös kieli on kaunokirjallista. Junkkaala suodattaa ja tulkitsee ja on itsekin yksi teoksen hahmoista. Teos perustuu laajaan haastattelumateriaaliin ja muihinkin, kirjallisiin lähteisiin. Lukiessa selviää, ettei kaikkeen Saision elämästään kertomaan voi kuitenkaan suhtautua faktana. Saisio on...