Raportoija

Timo Laitasetä. Toimittaja Mikkelissä. 1960-luvun lopun levottomien aikojen lapsi.
Uutenavuotena 2023 lupasin itselleni, että luen vähintään kirjan viikossa ja raportoin siitä julkisesti. Uutenavuotena 2026 muutin raporttini Facebookista tänne. 
Saa tätä kutsua lukupäiväkirjaksikin.
kirjaraportti(at)gmail.com


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lina Wolff: Ruumiit jotka hautasimme

Kuva
Kirjaraportti 252. Lina Wolff: Ruumiit jotka hautasimme (2025, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom 2026, Otava). Omenapuu kannattaa istuttaa, vaikka huomenna tulisi maailmanloppu. Puun alle voi piilottaa ruumiin. Ruumiit jotka hautasimme kertoo kahden orposisaruksen kasvutarinaa sijaisäidin ja sijaisisän maatilalla Skånessa. Ankeaa seutua. Vatipäitä, pervoja ja pedofiilejä, kuten tarinaa kirjoittava pikkusisko Jolly heti muistuttaa. Oma perhe pyörittää romuttamoa ja sikalaa, eli likaa, saastaa ja hulluutta tursuaa kotinurkissakin. Kasvutarina saattaa siis olla terminä liioitteleva. Selviytyminen on lähempänä totuutta. En taida tehdä suurta juonipaljastusta, kun kerron, että ruumiita tässä tosiaan haudataan. Kostosta on pääosin kyse, jos kohta epäonnisista sattumistakin. Koston enkelillä kynttilä lepattaa epävakaalla liekillä. Tämä oli minulle hankala romaani. Vastaanottimen virittäminen oikealle taajuudelle vei aikaa. Mutta särinä loppui aikanaan ja nautittavaa meininkiähän Wolff tässä tarjoile...
Lue koko teksti »

Ian McEwan: Mustat koirat

Kuva
Kirjaraportti 254. Ian McEwan: Mustat koirat (1992, suom. Leevi Lehto 1994, Otava). Pakkasin juuri työpaikkani kirjaston kaikki 1500 kirjaa pahvilaatikkoihin. Rekka kävi aamulla hakemassa. Viisi kirjaa varastin itselleni. Tämä oli niistä yksi. Varhaisehkoa McEwania. Ristiriitainen vastaanotto tuoreeltaan. Nyt 30 vuotta myöhemmin arvelen välityöksi. Nelikymppinen kulttuurityöläinen kertoo appensa ja anoppinsa – Bernardin ja Junen – rakkaustarinaa. Kaksi sodan aikana Lontoossa toisensa löytänyttä akateemista kommunistia. Häämatkalla tapahtui jotain kummallista, joka käänsi puolisot erilleen. Anoppi ryhtyi etsimään henkisyyttä. Appi piti kiinni kylmästä tieteellisestä maailmankuvasta. Yhteiselosta tuli mahdotonta, mutta eivät he päässeet toisistaan ihan irtikään. McEwan rakentaa monimutkaisen konstruktion. Parisuhde ja perhe-elämä yhdistyvät sotaan, kommunismiin ja natseihin. Yhdessä laajassa luvussa todistetaan Berliinissä päivää, jolloin muuri murtuu. Appiukko katselee museoksi muutettu...
Lue koko teksti »

Veikko Huovinen: Siintävät vuoret

Kuva
 Kirjaraportti 253. Veikko Huovinen: Siintävät vuoret (1959, Otava). Tämä saattaa olla Veikko Huovisen oudoin teos. Vilpitön ja tervehenkinen kuvaus metsäluonnosta sekä nuoren miehen ihastumisesta.   Pohdiskelua unelmien tavoittelusta. Havaintoja siitä, kuinka ihminen lopulta on yksin, vaikka välillä joku vierellä kulkeekin. Ja ihan ilman huumorin turvaa.   Häpeämätön voi olla näinkin.   20-vuotias Reima saa metsätyömaalla erikoisen tehtävän. Hänen pitää lähteä eräoppaaksi nuorelle naiselle metsän läpi kohti vaarajonoa ja sen yli. Muutaman päivän vaellus.   Reima oli katsellut horisontissa siintäviä vuoria jo pitkään. Vuorilla hän pettyy. Vuori osoittautuu kiveksi, vuoreksi. Kun katsoo lounaaseen, siellä häämöttävät toiset vuoret. Mäeltä näkyy toinen mäki, kuten Laila Hirvisaari sanoisi.   Vuonna 1959 Huovinen oli 32-vuotias, asemansa vakiinnuttanut humoristi - Havukka-ahon ajattelijan kirjoittanut. Myöhemmin sävy happani satiiriseksi, pisteliääksi. Tuli Ve...
Lue koko teksti »