Raportoija

Timo Laitasetä. Toimittaja Mikkelissä. 1960-luvun lopun levottomien aikojen lapsi.
Uutenavuotena 2023 lupasin itselleni, että luen vähintään kirjan viikossa ja raportoin siitä julkisesti. Uutenavuotena 2026 muutin raporttini Facebookista tänne. 
Saa tätä kutsua kirjapäiväkirjaksikin.
kirjaraportti(at)gmail.com


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Ratinen: Pakolainen

Kuva
Kirjaraportti 219. Suvi Ratinen: Pakolainen (2025, Otava). Romaani alkaa keikkuvalta laivalta, hetkestä, jolloin arvostettu kirjailija ja diplomaatin puoliso muuttuu pakolaiseksi. Aino Kallas pakeni ensin Virosta Suomeen syksyllä 1944. Suomi sanoi kiitos ei, ja Kallakset tuupattiin suorinta tietä Ruotsin-laivaan. Kirjailija vietti Ruotsissa kymmenisen vuotta ja kaipasi koko ajan Suomeen. No välillä Viroonkin, toiseen kotimaahansa. Avioliitto Oskar Kallaksen kanssa oli tehnyt Ainosta virolaisen vuonna 1900. Kala alkaa haista kolmantena päivänä, samoin vieraat, tiesi Kallas. Vaikka Ruotsi on aina suhtautunut hädänalaisiin suopeasti, pakolainen joutui huomaamaan olevansa vieras ja ei-toivottu. Ei enää älykäs ja ainutkertainen yksilö vaan yhteiskunnallinen ongelma ja turvallisuuspoliittinen kysymys. Kertojan ääni romaanissa on vähän outo: Kallas kertoo elämästään kolmannessa persoonassa. Silti ratkaisu toimii. Sävyyn tulee jotain kirjallista, vanhahtavaa. Kerronta jäljittelee ajatuksen pou...
Lue koko teksti »

Don DeLillo: Hiljaisuus

Kuva
Kirjaraportti 222. Don DeLillo: Hiljaisuus (2020, suom. Helene Bützov 2022, Tammi). Hämmentävä kirja. Olikohan se tarkoituskin? Kun kaikki teknologia yhtäkkiä sammuu - ruudut pimenevät, yhteydet katkeavat, lentokoneet tippuvat- jäljelle jää passiivinen epätietoisuus. Lähetys Superbowlista on käynnissä, peli juuri alkamassa. Tyhjän ruudun tuijotusta on vaikea lopettaa. En suunnittele lukemistani lainkaan. Varailen kirjoja, joista kuulen, tepastelen kirjaston hyllyjen välissä. Tämä DeLillon uran ehkä päättävä Hiljaisuus ei tainnut olla järkevin tapa aloittaa tutustumista ”suureen amerikkalaiseen kirjailijaan”. Hiljaisuus on pieni ja reikäinen, luonnosmainen. Pienoisromaani, venytetty novelli. Hiljaisuus kuvaa viittä ihmistä, jotka kokoontuivat tv:n ääreen katsomaan lähetystä. Yksi pariskunta tulee myöhässä. Heidän lentokoneensa teki pakkolaskun. Teoksessa ei ole varsinaista juonta, asiat eivät johda toisiin. Teknologian romahdus jää vaille syytä ja taustaa. DeLillo kuvaa ih...
Lue koko teksti »

Arto Salminen: Turvapaikka

Kuva
Kirjaraportti 211. Arto Salminen: Turvapaikka (1995, Otava). Päähenkilö heittää kissaa kivellä. Pelästynyt kissa avaa suunsa, ja sieltä lentää pakoon lintu. Tällä romaani alkaa. Kuka on roisto, kuka sankari, kuka uhri? Kirjan päätteeksi käärme pääsee hengestään. Kirveellä katkaistun ruumiin sisältä löytyy päästäinen. Turvapaikka on Arto Salmisen esikoisromaani. Kirjailijaluonne tuli kerralla selväksi. Huumori iskee hamarapuolella. Henkilöitä yhdistävät petos, hyväksikäyttö ja yritys selviytyä. Juuri tällaista valoa taisin kaivata marraskuun pimeyteen! Edellisestä lukukerrasta kuluikin reilut 20 vuotta. (Kiitos kannustuksesta HS!) Kielileikit eivät vielä esikoisessa ole kasvaneet hurjimpaan kukoistukseen. Muutenkin teksti tuntuu jotenkin väljemmältä kuin Salmisen viimeisissä, Lahdissa ja Kalavaleessa. Turvapaikka kertoo elämästä SPR:n vastaanottokeskuksessa, enemmän henkilökunnasta kuin asiakkaista. Auttamisbisneksen sumea logiikka saa pikku piikkejä. Rasismi ilmenee monitahoisemmin kui...
Lue koko teksti »