Kirjaraportti

Kirjaraportti 270. Olli Jalonen: Puhdas viiruinen elämä (2026, Otava). En tiennyt tästä mitään, kun aloitin. Hyvä niin. En olisi jaksanut ryhtyä mihinkään sisällissotakirjaan. Hämeenlinnan Rinkelinmäellä alkavat maailmansota, sisällissota, kieltolaki ja IKL. Kerttu ja Kalle ja Kusti ja Aino sekä Musu-Pekka, apteekkari ja Viktor kertovat. Ja onhan niitä muitakin: kirjailijan isovanhempien aikalaisia ja naapureita. Historian käännekohtia pienen paikkakunnan vinkkelistä siis. Valittuja paloja tai näkökulmatekniikkaa. Enempi Mämmilää kuin Pentinkulmaa. Kouluja pitää käydä, kokouksissa juosta. Kokea ja aiheuttaa sankarikuolemaa. Vuosi 1918 oli Suomen historian masentavinta aikaa. Tietoinen viholliskuvien luominen, sitten järjetön teurastus. Kun sanon, etten jaksa uusia sisällissotakirjoja, tarkoitan, että nykyajassakin on kestämistä. Olli Jalonen osaa annostella. Romaani on tiivis, vain 328 sivua. Historian käänteet ja näkökulmien erot tulevat kerrotuiksi. Lukujen väliin sijoit...

Kirjaraportti #13. Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (2014, Otava). Aiempien kokeilujen perusteella ajattelin, että Olli Jalonen on raskas ukko. Stalker-vuodet ja tämä Miehiä ja ihmisiä osoittivat, että hän osaa kirjoittaa ilmavastikin. Yhden kesäloman kasvutarina. 17-vuotias Olli puhuu yksityiskohtaisesti kaikesta, mitä hänelle tapahtuu Münchenin olympiakesänä 1972. Jo nimessä on viittaus Hiiriin ja ihmisiin. Onhan tässä jotain Jääkiekkoilijan kesästäkin. Ainakin Hämeenlinna, kesä, nuori mies ja sotasankarit miehen malleina. ****