Kirjaraportti

Kirjaraportti 229. Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla (2025, Otava). Tätä suomalaista kirjallisuutta maailmalla nyt ostetaan. Ajatus pyöri väkisinkin taustalla Tuomaisen uusinta lukiessa. Miksipä ei. Vauhdikas juoni, värikkäitä tyyppejä, humoristinen perusviritys ja rutkasti Pohjolan eksotiikka. Kymenlaakso saattaa hävitä Satu Rämön Islannille, mutta jostain Britanniasta katsottuna itärajan syrjäkylät lienevät riittävän outoa maisemaa. Omaa eksoottista vitsiään kertoo Miehikkälän capo kolmen hengen gangsteriarmeijansa kanssa. Juonen varassa tämä pitkälti elää. Romaani seuraa keski-ikäisen sahayrittäjän kujanjuoksua rikollisen velkakoukussa. Käänteitä riittää. Yhtä aikaa pitää miettiä ruumiin hävittämistä, omaa rakkauselämää ja sahaa uhkaavaa konkurssia. Olen aiemmin lukenut Tuomaiselta Parantajan (2010), ja tyyli on muuttunut siitä rajusti. Jos Parantaja oli Helsinki Noir, Hyvällä tai sahalla oli Miehikkälä Slapstick. Suurimmaksi osaksi tämä muistuttaa TV2:n maalaiskomedi...

Kirjaraportti 138. Antti Tuomainen: Parantaja (2010, Helsinki-kirjat). Omasta kirjahyllystä löytyi Parantaja, kun kaipasin jotain kevyehköä. Sellainen tämä oli. Toki ei mikä tahansa, vaan palkittu Vuoden johtolanka -pystillä 2011. Parantaja sijoittuu katastrofin jälkeiseen maailmaan, eli Helsinkiin, jossa järjestelmä on ajautunut hallitsemattomaan kaaokseen. Poliisi on voimaton ja järjestyksen pito siirtynyt vartiointiliikkeille tai jengeille. Ilmastonmuutoksen tuomat sään ääri-ilmiöt ovat pistäneet maailman ihmiset liikkeelle. Etelä-Suomestakin kaikki kynnelle kykenevät ovat paenneet pohjoiseen. Tarina kertoo miehestä, jonka toimittajavaimo katosi hänen selvittäessään sarjamurhaajan tapausta. Tosi mies etsii, vaikka olisikin huonosti myyvä runoilija. Melkoisen keponen ja kökkö oli juoni. Jännitys ei erityisemmin kohonnut, käänteet eivät yllättäneet ja jokainen vastaantulija tuntui sekaantuneen asiaan. Parasta taisi lopulta olla dystopian kuvaus. Jostain syystä järjestelmän murtuminen ...