Kirjaraportti

Kirjaraportti 249. Maylis de Kerangal: Jälkimaininkeja (2024, suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen 2026, Siltala). Parhaat romaanit herättävät ajatuksia. Esimerkiksi tällaisia: Jos voitan Lotossa, lähden junalla Le Havreen. Tutustun arkkitehtuuriin. Se on kuuluisaa ja ilmeisen rumaa, Unescon maailmanperintökohde. Liittoutuneet pommittivat Englannin kanaalin rannikkokaupungin toisen maailmansodan lopussa kirjaimellisesti atomeiksi. Tilalle tehtiin betonista uusi ehompi. Päähenkilö palaa lapsuutensa ja nuoruutensa Le Havreen, koska murha. Keski-ikäinen mies löytyy satama-altaasta taskussaan naisen puhelinnumero. Onko hän se nuoruuden rakas joka lähti, eikä koskaan soittanut? Dekkarimaisesta alusta huolimatta jotain muuta tässä selvitellään kuin murhaa. Nainen pohtii elämäänsä. Paluu Pariisista juurille Le Havreen nostaa mieleen kaikenlaista. Kuten uimarannan, elokuvateatterin ja sen pojan biljardisalilta. Koulun päättötyötä varten hän haastatteli Le Havren pommituksista selvi...

Kirjaraportti 46. Maylis de Kerangal: Sillan synty (2010, suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen 2022, Siltala). Täytyy arvostaa kokonaisvaltaista, lähes jumalallista lähestymistapaa. Romaanissa kuvataan, kuinka Kalifornian sisämaahan, Cocan kaupunkiin rakennetaan jättiläismäinen riippusilta betonista ja teräksestä monikansallisena KVR-urakkana. Tykkäsin yllättävästä, episodimaisesta lähestymistavasta. Tykkäsin myös kielestä. Pitkiä pulppuilevia virkkeitä, jotka poukkoilivat yllättävästi nykyhetkestä tulevaan tai lapsuuden traumoihin tai teknisiin yksityiskohtiin. Toisaalta, kun romaanissa oli suuri joukko keskushahmoja, kenenkään elämään ei päästy kovin syvälle. Se vähän häiritsi. Tuli fiilis, että kourassa olisikin käsikirjoitusrunko jollekin pitkälle HBO:n draamasarjalle. Paljon oli loistavia hahmoja kierosta pormestarista siltainsinööri Jaatisen ranskalaisversioon, mutta suuri osa jäi ranskalaisiksi viivoiksi, mikä tuntui lähes haaskuulta. Silta sentään valmistui ajallaan, mikä on tärk...