Kirjaraportti

Kirjaraportti #13. Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (2014, Otava). Aiempien kokeilujen perusteella ajattelin, että Olli Jalonen on raskas ukko. Stalker-vuodet ja tämä Miehiä ja ihmisiä osoittivat, että hän osaa kirjoittaa ilmavastikin. Yhden kesäloman kasvutarina. 17-vuotias Olli puhuu yksityiskohtaisesti kaikesta, mitä hänelle tapahtuu Münchenin olympiakesänä 1972. Jo nimessä on viittaus Hiiriin ja ihmisiin. Onhan tässä jotain Jääkiekkoilijan kesästäkin. Ainakin Hämeenlinna, kesä, nuori mies ja sotasankarit miehen malleina. ****  

Kirjaraportti #12. Kaiho Nieminen: Hännikäisen tapaus (2010, WSOY). En ole ennen Kaiho Niemistä lukenut, mutta saatan jatkossa lukea lisääkin. Väkevää sosiologista kuvausta 2000-luvun näköalattomuudesta tyhjenevässä maaseutu-Suomessa oli tässä tarjolla. Nieminen on syntyjään Suomenniemeltä ja sinne sijoittuu romaanin amok-juoksu. Oman kierteensä lukemiseen toi se, että Nieminen viittaa tekstissä paikallisiin rikosuutisiin, joita itsekin olen ollut lehtiin laittamassa. Niemisen Suomenniemi tuo mieleen Kyllikki Saaren murhan ja ehkä Twin Peaksinkin. Aika kaukana siis liikutaan kaupunkien hurmaavasta keskiluokasta. Nieminen onkin työläiskirjailija. ***+

Kirjaraportti #11. Juha Seppälä: Merille (2023, Siltala). Juha Seppälä ei kirjoita hyvän mielen lukuromaaneja. Aika ankeahan tämä oli.  Vanha mies kelailee elämäänsä ja toteaa maailman muuttuneen kelvottomaksi paikaksi. Kirjojen muuttuminen ongelmajätteeksi on tästä selvin osoitus.  Tuoreet ajanilmiöt eivät oikein istu (taide)romaaniin. Ainakaan jos niistä ei ole muuta sanottavaa kuin että ovat tyhmiä. **+