Kjell Westö: Molly & Henry

Kirjaraportti 69. Kjell Westö: Molly & Henry (2023, suom. Laura Beck 2023, Oava).

Tämän kanssa oli vakavia käynnistysvaikeuksia. Loppu kyllä palkitsi.

Olen pitänyt monista Westön romaaneista mutta nämä kiitellyt historialliset eepokset - myös Missä kuljimme kerran - ovat minulle vaikeita. 

Westön kieli kiemurtaa kuin perhosen lento, ja tavattoman runsaat yksityiskohdat sivuhenkilöarmeijoineen pakottavat kysymään, mihin niitä tarvitaan. No ajankuvaan niitä varmaan tarvitaan. Ja kaipa ihmisen ajatuskin kulkee kuin perhosen lento. Itse suosin kiteytyneempää kerrontaa.

Molly & Henry kertoo sodasta, mutta enemmän siitä, mitä sota aiheuttaa ihmisille kotirintamalla. Molly on näyttelijä, Henry lehtimies. Näiden ammattien kautta yhdeksi teemaksi nouseekin viestinnän ja mielialojen säätely - ja totuuden säästely - poikkeusaikana.

Romaani etenee vuorotellen Mollyn ja Henryn näkökulmilla. Jostain syystä Henryn osuudet ovat paljon elävämpiä. 

Romaani pohtii paljon sodan luonnetta. Vähintään yhtä kiinnostavasti se pyörittelee parisuhteen dynamiikkaa: osapuolten historiat ja käyttäytymismallit sekä puhumattomuudesta johtuvat väärintulkinnat johtavat siihen, että onnistuminen on sattumanvaraista tai puolittaista.

Huvittavana anakronistisena yksityiskohtana mainittakoon sivuhenkilö, joka välirauhanvuosien illanvietossa ennusti uuden jääkiekko-nimisen pelin vielä murskaavan jääpallon valta-aseman. Ennustipa myös jäähallit tekojäineen ja lämpimine katsomoineen.

****