Kirjaraportti

Kirjaraportti 66. Veikko Huovinen: Sinisilmäinen ohjus (2003, WSOY). Olen lukenut aika paljon Huovista, joka mielestäni on sodanjälkeisen Suomen suurimpia kirjallisia neroja. Tämä on aiemmin mennyt ohi: myöhäiskauden kokoelma, jossa puolet on vanhoja juttuja, puolet uutta. Sota-aiheisten juttujen kokoelma alkaa korkeimmalla mahdollisella tasolla: Jumala tarkastaa rintamalinjat. Kun sota oli alkamassa, Hänen oli syytä käydä henkilökohtaisesti paikalla vahvistamassa uskoa taistelussa oikean asian puolesta. Jumala myös puhui, mutta vertauksin. Eihän siitä tolkkua ottanut, joten sota päätettiin hoitaa vanhan kaavan mukaan. Huovinen on rohkeasti sotaa vastaan, rauhan puolella. Aika tosissaan paikoitellen - noin humoristiksi. Kokonaisuutena tämä ei ole mitään priimakauden Huovista. Vanhat jutut erottuvat terävämpinä. Mukana on muun muassa klassikko Ylläkkö huoltokeskuksessa (1967), jossa Huovinen piruilee kaukopartiokirjallisuuden kliseille. ***     

Kirjaraportti 48. Maritta Lintunen: Sukukaktus (2003, WSOY). Luin romaanin nimen kirjastossa väärin. Sukukokous olisikin ollut aika tylsä. Kaktus pärjää hoidotta ja vedettä. Kova pinta, terävät piikit. Lintunen on Nurmeksesta eli geneettisiltä juuriltani. Maisemissa oli jotain tuttua, ja mielenmaisemissakin. Nuori nainen tekee tiliä edeltävien polvien opetuksiin ja palaa lapsuuskotiinsa vanhalle rautatieasemalle Pohjois-Karjalan ja Kainuun rajoille. Sieltä hänet repäistiin kaupunkiin. Luin jostain arvioista, että Lintusen teksti on impressionistista. Nörttiä sisälläni ärsytti, kun en pysynyt aikajanalla kovin tarkasti ja muutenkin perusfaktat jäivät suurpiirteisesti roikkumaan. Itse piti Wikipediasta päätellä, mistä asemasta Joensuu-Kontiomäki-radalla olikaan kyse.  Impressionismin paras puoli kuitenkin on selittelyn vähyys. Tykkäsin tästä kyllä aika paljon. ****