Marko Maunula: Arvoitus nimeltä Amerikka

Kirjaraportti 279. Marko Maunula: Arvoitus nimeltä Amerikka - Yhdysvaltojen tie siirtokunnista supervallaksi (2026, Otava).

Jos en muuta, niin sen ymmärsin, kuinka ohuesti tunnen Yhdysvaltoja.

Amerikka tulvii vastaan musiikissa, telkkarissa, elokuvissa, netissä, kirjoissa. Se hämää. Suomessa seurataan Yhdysvaltain politiikkaa tiiviimmin kuin vaikka Ruotsin tai Viron. Silti arvelen, että ymmärryksemme Yhdysvalloista on huonompi.

Marko Maunula toteaa, että juuri näennäinen helppous tekee ymmärtämisen vaikeaksi. Tuttuus piilottaa liittovaltion sisälle jäävän valtavan alueellisen ja kulttuurisen kirjon. Jos meininki täältä katsoen näyttääkin sekavalta ja äkkinäiseltä, kaikelle on historiaan pohjautuvia perusteita.

Maunula on paitsi Suomen Kuvalehden kolumnisti, myös Yhdysvaltain historian professori Atlantassa, Clayton State Universityssä. Yli 30 vuotta Yhdysvaltain etelässä antaa sopivasti ulko- mutta sisäpuolisen näkökulman.

Kirjoittaja tunnistaa Amerikan kulttuuriset outoudet. Samalla hän näkee eurooppalaisen arroganssin ja tekopyhyyden: maailmapoliisia on kiva arvostella, kun köllötelee Yhdysvaltain sotilaallisessa varjeluksessa amerikkalaisten veronmaksajien rahoilla.

Kirja koostuu 11 esseemäisestä luvusta - tai luennosta (peruskurssin) - joissa Yhdysvaltoja tarkastellaan suhteessa erilaisiin jakolinjoihin. Homma alkaa ensimmäisten siirtokuntien eroista ja perustajaisien riidoista. Omat lukunsa saavat muun muassa sisällissota, uskonnot, myyttinen länsi ja suhteet ulkomaailmaan.

Pitkistä linjoista korostuu talouden ja luonnonolosuhteiden merkitys. Etelään kehittynyt kulttuuri ja orjatalous esimerkiksi liittyivät oleellisesti siihen, että ilmasto ja maaperä olivat suotuisia ensin tupakan ja sitten puuvillan plantaasiviljelylle. Pohjoisempana piti kehittää sofistikoituneempaa taloutta, mikä heijastui kaikkeen muuhunkin.

Nykyisistä jakolinjoista Maunula nostaa kaupunkien ja maaseudun ristiriitaa, mikä selittää Donald Trumpinkin nousua.

Tykkäsin siitä, kuinka Maunula vetää isoja kaaria. Lukijaystävällisen amerikkalaista on myös taito kiteyttää asioita kolumnimaisiin lassautuksiin. Esimerkiksi väkivallan käytön hyväksyttävyys yhdistyy kehittymättömään oikeusvaltioon näin elegantisti:

"Nuoli, luoti tai isku teräaseella oli sekä alkuperäisasukkaiden että tulokkaiden ymmärtämä keino ratkoa omistussuhteita ja päättää valtahierarkioista ihmisten ja yhteisöjen välillä."

⭐⭐⭐⭐