Kirjaraportti

Kirjaraportti 257. Raimo Karhila: Pesonen ja pankkimiehet (1982, WSOY). Joitain kirjoja tulee luettua uudestaan ja uudestaan, vaikka ne eivät ole mitenkään erityisiä. Pesonen kuuluu tähän sarjaan. Sarjamaista toimintajännitystä 1980-luvun alusta. Sopivan syheröinen juoni, kuivahkoa huumoria sekä päähenkilö, jossa yhdistyvät Olavi Susikosken asiallisuus, Raidin asiattomuus ja Ethan Huntin suvereeni meininki. Ei mikään poliisi, muttei ihan rosvokaan. Sarjan ensimmäisen osan löysin joskus isän hyllystä, tämän toisen Ervastin divarista Torkkelinkadulta. Nyt Pesosta tarvitaan lopettamaan pankkiryöstökoplan toiminta. Samalla hänen pitää kerätä talteen 30 kilon heroiinilasti ja vältellä sen perässä liikkuvien ammattilaisten luoteja. Jos lähtee analysoimaan, niin paha sanoa, mikä muu kuin kovat kannet tämän lopulta erottaa Morgan Kanesta, Jerry Cottonista ja kumppaneista. Edes päähenkilöstä ei syvempää syvyyttä löydy. Sielujen mutapohjia ei tongita, kuten myöhemmin tuli tavaksi. ...

Kirjaraportti 256. Gustave Flaubert: Rouva Bovary (1857, suom. Anna-Maija Viitanen 2005 WSOY). Vapaus, veljeys ja oikeus loistokkaaseen elämään! Paitsi että paskat vapaudesta ja veljeydestä. Rouva Bovary on edelleen 150 vuoden iässä täydellisen moderni hahmo! Hän lukee liikaa romanttista kirjallisuutta ja menettää realiteettien tajun. Maalaiselämä kylälääkärin rouvana ei riitä. Pitää saada romantiikkaa, jännitystä, Pariisin hajua, pieni aavistus Brad Pittistä ja Louis Vuittonin laukusta. Ja tietysti jakaa tämä kaikki Instagramiin. Kesäloman kunniaksi siis sukellus klassikkoaltaan syvän pään kaikkein syvimpään. Tällä kertaa luulen jopa ymmärtäväni, miksi tämä on klassikko. Kuohuttavaa settiä, mutta Flaubert lähinnä toteaa ja kuvailee hirmutyöt ilman moraalisia tuomioita. Rouva Bovary pettää miestään kahden tätä jännittävämmän herrasmiehen kanssa pitkissä sivusuhteissa. Luultavasti juuri tämä seksipuoli teki kirjasta aikanaan niin järisyttävän. Itse ajattelen, että seksi ei kuitenkaan ol...

Kirjaraportti 255. E. L. Doctorow: Kynämies (1984, suom. Kalevi Nyytäjä 1989, Tammi). Onko tämä novellikokoelma vai esittääkö vain? Epäilyttävää, postmodernia kikkailua joka tapauksessa. Näpistin Kynämiehenkin työpaikan kirjastosta . Perusteina tyylikäs kansi ja kiinnostava kirjoittaja, jolta luin pari vuotta sitten romaanin " Homer ja Langley ". Kokoelma alkaa kuudella novellilla. Niitä seuraa pienoisromaani "Runoilijoiden elämäkertoja", jossa novellit paljastuvat minäkertojan, kirjailija Jonathanin aiemmin kirjoittamiksi. Tekstien taso heittelee. Vaikea niitä muutenkaan on nähdä hallittuna kokonaisuutena: aiheet, tyylit, miljööt, aikakaudet vaihtelevat. Aloitus herättää lupauksia. Jonathan-niminen teinipoika joutuu kirjoittamaan kirjeitä kuolleen isänsä nimissä muka kaukaa Arizonasta. Mummolle ei saa paljastaa isän kuolemaa. Pikakurssi sukujännitteisiin ja aikuisten valtapeleihin. Muutamassa tekstissä huomio kiinnittyi lopun rajuun käänteeseen. "V...

Kirjaraportti 254. Ian McEwan: Mustat koirat (1992, suom. Leevi Lehto 1994, Otava). Pakkasin juuri työpaikkani kirjaston kaikki 1500 kirjaa pahvilaatikkoihin. Rekka kävi aamulla hakemassa. Viisi kirjaa varastin itselleni. Tämä oli niistä yksi. Varhaisehkoa McEwania. Ristiriitainen vastaanotto tuoreeltaan. Nyt 30 vuotta myöhemmin arvelen välityöksi. Nelikymppinen kulttuurityöläinen kertoo appensa ja anoppinsa – Bernardin ja Junen – rakkaustarinaa. Kaksi sodan aikana Lontoossa toisensa löytänyttä akateemista kommunistia. Häämatkalla tapahtui jotain kummallista, joka käänsi puolisot erilleen. Anoppi ryhtyi etsimään henkisyyttä. Appi piti kiinni kylmästä tieteellisestä maailmankuvasta. Yhteiselosta tuli mahdotonta, mutta eivät he päässeet toisistaan ihan irtikään. McEwan rakentaa monimutkaisen konstruktion. Parisuhde ja perhe-elämä yhdistyvät sotaan, kommunismiin ja natseihin. Yhdessä laajassa luvussa todistetaan Berliinissä päivää, jolloin muuri murtuu. Appiukko katselee museoksi muutettu...

 Kirjaraportti 253. Veikko Huovinen: Siintävät vuoret (1959, Otava). Tämä saattaa olla Veikko Huovisen oudoin teos. Vilpitön ja tervehenkinen kuvaus metsäluonnosta sekä nuoren miehen ihastumisesta.   Pohdiskelua unelmien tavoittelusta. Havaintoja siitä, kuinka ihminen lopulta on yksin, vaikka välillä joku vierellä kulkeekin. Ja ihan ilman huumorin turvaa.   Häpeämätön voi olla näinkin.   20-vuotias Reima saa metsätyömaalla erikoisen tehtävän. Hänen pitää lähteä eräoppaaksi nuorelle naiselle metsän läpi kohti vaarajonoa ja sen yli. Muutaman päivän vaellus.   Reima oli katsellut horisontissa siintäviä vuoria jo pitkään. Vuorilla hän pettyy. Vuori osoittautuu kiveksi, vuoreksi. Kun katsoo lounaaseen, siellä häämöttävät toiset vuoret. Mäeltä näkyy toinen mäki, kuten Laila Hirvisaari sanoisi.   Vuonna 1959 Huovinen oli 32-vuotias, asemansa vakiinnuttanut humoristi - Havukka-ahon ajattelijan kirjoittanut. Myöhemmin sävy happani satiiriseksi, pisteliääksi. Tuli Ve...

Kirjaraportti 252. Lina Wolff: Ruumiit jotka hautasimme (2025, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom 2026, Otava). Omenapuu kannattaa istuttaa, vaikka huomenna tulisi maailmanloppu. Puun alle voi piilottaa ruumiin. Ruumiit jotka hautasimme kertoo kahden orposisaruksen kasvutarinaa sijaisäidin ja sijaisisän maatilalla Skånessa. Ankeaa seutua. Vatipäitä, pervoja ja pedofiilejä, kuten tarinaa kirjoittava pikkusisko Jolly heti muistuttaa. Oma perhe pyörittää romuttamoa ja sikalaa, eli likaa, saastaa ja hulluutta tursuaa kotinurkissakin. Kasvutarina saattaa siis olla terminä liioitteleva. Selviytyminen on lähempänä totuutta. En taida tehdä suurta juonipaljastusta, kun kerron, että ruumiita tässä tosiaan haudataan. Kostosta on pääosin kyse, jos kohta epäonnisista sattumistakin. Koston enkelillä kynttilä lepattaa epävakaalla liekillä. Tämä oli minulle hankala romaani. Vastaanottimen virittäminen oikealle taajuudelle vei aikaa. Mutta särinä loppui aikanaan ja nautittavaa meininkiähän Wolff tässä tarjoile...

Kirjaraportti 251. Yang Shuang-zi: Matkapäiväkirja Taiwanista (2020, suom. Rauno Saunio 2026, Aula & Co). Edes Viisikoissa ei syöty näin paljon. Onigireja, umebosheja, nuudeleita, osterimunakasta, kalmarisahimia, haudutettua porsaan vatsaa. Kasveja, kaloja, ruokalajeja vilahtelee, kun päähenkilö tyydyttää ruokahaluaan eri puolilla saarta. Lukija kärvistelee ähkyssä. Ruokapuhe peittää kielletymmät intohimot. Kirjailijan ja hänen taiwanilaisen tulkkinsa – kahden nuoren naisen – ystävyyden luonnetta pitää arvailla. Japanilainen kirjailija viettää vuoden Taiwanissa. Tutustuu maahan ja luennoi romaanistaan. Kirjoittelee kotimaan lehtiin kertomuksia Japanin eksoottisesta siirtomaasta. Romaanissa mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Teos uskottelee alkusanoissa, alaviitteissä ja kolmessa erillisessä jälkikirjoituksessa olevansa vanha matkapäiväkirja vuoden 1938 reissulta. Rakkaustarinahan tämä pohjimmiltaan on. Vähän kuin Ruotsin-laivan buffet-pöytään sijoittuva Tuhkimo tai Pre...