Kirjaraportti

Kirjaraportti 273: Antti Karisto ja Jussi Simpura: Hyvinvoinnin historiaa - Ajankuvia Suomesta (2026, Gaudeamus). Olen viime aikoina kuunnellut vaimon seuraksi vähän Pohjantähteä Antti Holman lukemana. Kakkososan sisällissotakohdat ovat niin surkeaa meininkiä, että itkettää. Kariston ja Simpuran Hyvinvoinnin historiaa muistuttaa, että hirveyksistä seurasi hyvääkin. Itsenäisyyden alkuvuosina tehtyjen sosiaalisten uudistusten lista hengästyttää. Kieltolaki, torpparivapautus, oppivelvollisuus ja köyhäinhoito noin esimerkiksi. Teos käy suomalaisen yhteiskunnan kehitystä kronologisesti vuosikymmenen paloissa vuodesta 1910. Jos haluaa kerralla käsityksen siitä, mikä Suomi on ja miksi, tässä on yhdenlainen manuaali. Ei yhtään kuivakka tai tylsä. Rakas äitini on kotoisin Pohjois-Karjalan takametsistä. Ei kirjan lukeminen tietenkään kertonut mitään uutta hänen historiastaan, mutta kytki sen osaksi isompaa. Sodan jälkeen perhe asettuu korpeen pientilalle. Ankaraa pellon raivausta ja melkein sama...

Kirjaraportti 272. Sara Stridsberg: Hyvästi Panic Beach (2024, suom. Outi Menna 2026, Tammi). Pitääkö aloittaa isomummosta, kun miettii, miksi elämä on vaikeeta? Viittäkymppiä lähestyvä Nina aloittaa, koska tulee "perheestä jossa mistään ei päästä yli". Elämä ahdistaa. Siksi pitää istuskella kylmässä puistossa - kelailla ihmisiä ja suhteita. Nina kirjoittaa neljän sukupolven perhesaagaa Tukholman joutilaan oloisesta, nautinnolle alttiista keskiluokasta. Tämä taitaa olla tarkoituksellisen sekava. Kauheasti nimiä ja henkilöitä tulee ja menee ilman taustoitusta, kunnes jossain sadan sivun kohdalla olen oppinut, kuka on kuka. Stridsberg kirjoittaa kivan touhukkaasti, lyhyissä luvuissa. Syntyy dynaaminen ja intensiivinen fiilis. Mutta minne tämä lopulta vie? Romaanin ytimessä on Ninan suhde isäänsä Mattiin, joka ei ole kasvanut aikuiseksi. Alkoholiongelmaa ja yleistä vastuuttomuutta. Lisäksi jotain erityistä pahuutta, joka oli kohdistunut Ninan itsemurhan tehneeseen pikkusiskoon. ...