Ämpärikesä

Kirjaraportti 163. Taina Niemi: Ämpärikesä (2024, Otava). 

Milloin luin edellisen nuortenromaanin? Siitä saattaa olla kymmeniä vuosia. Ämpärikesä vie peruskoulun päättäjäisiin. Meillä juhlittiin niitä viime kesänä ja kohta juhlitaan seuraavia. Ajankohtainen teos siinä mielessä.

Ämpärikesä palkittiin Otavan palkinnolla. En ihmettele. Tämä on huolella mietitty juttu, laatutyötä ja koskettavakin. Muistutti siitä, että jokaisen hupparin alla kuplii omat salatut murheensa, joita ei uskalleta muille näyttää.

Romaani seuraa muutaman pikkukaupungin nuoren elämää muutaman kesäpäivän aikana, yhdenlaisessa aikuistumisen taitekohdassa. Kuten sanottua, murhetta löytyy, alkaen kaverisuhteista päätyen vanhempien alkoholismiin tai käsittelemättömiin traumoihin.

Yleissävy jää kuitenkin optimistiseksi. Härkää otetaan sarvista ja kissaa tuupitaan pöydälle ja siitä se homma lähtee etenemään.

Romaanin kirjallinen juju on episodimaisessa rakenteessa. Jere, Arttu, Matilda, Saana ja Sami kertovat vuorollaan, mitä tapahtuu ja miltä tuntuu, muutaman sivun pätkissä. Pienessä kaupungissa kun ollaan, kaikki tuntevat toisensa, asiat ja kohtalot limittyvät.

Niemi on lähtöjään Mikkelistä, ja oli hauska bongailla nimettömästä kaupungista tutunoloisia paikkoja ja asioita. Hyppytorni, tori, keltainen kaupungintalo ja sekava keskustelu Pride-liputuksesta esimerkiksi.

Koska nuorten lukuharrastuksen hiipumista kuuluu surkutella, niin surkuttelenpa nyt minäkin: surk! Sääli, jos näin hyvät kirjat eivät löydä suurta joukkoa lukijoita.

⭐⭐⭐⭐⭐-