Taskupainos Anna-Leena Härkösen elämästä

Kirjaraportti 180. Katja Kallio: Taskupainos Anna-Leena Härkösen elämästä (2025, Otava).

Mitä elämäkertaan jää iltapäivälehtien repostelun jälkeen? Tätä mietin alkupuolen, mutta jäihän monenlaista lopulta. Ei ole pelkästään helppoa tulla 18-vuotiaana superlahjakkuutena julkisuuteen ja tehdä siellä vuosikymmenten ura. 

Härkösen taivalta on väkisinkin tullut seurattua, enemmän kirjoittajana, mutta vähän näyttelijänäkin. Häräntappoaseen jälkeen olen jotain romaaneitaan ja kolumneitaan lukenut. Ja naistenlehdistä loput. 

Katja Kallio kirjoittaa minämuodossa äänellä, joka uskottavasti kuulostaa Härköseltä. Onnittelut tekijälle! Lukiessa aloin pitää Taskupainoksesta, vaikka vähän helpolta tuntuikin eikä erityisen syvämietteiseltä.

Olin lukiessa ymmärtävinäni Härkösen taiteilijuuden ytimen. Ei tekotaiteellista paskaa, vaan yleisön palvelemista ja mieluummin hauskaa. Arvostettavaa tällainen.

Kirjasta tehdyissä lehtijutuissa on korostunut kuusikymppisen Mikko Niskasen ihastuminen teini-ikäiseen Härköseen. Ikääntyneiden miesnerojen hirveä käytös on muutoinkin vahva teema tässä. Piti esim. ihan netistä kaivaa teoksessa mainittu Mattiesko Hytösen törkykolumni vuodelta 1997. En muistanutkaan, että ihanalla ysärillä tollanen oli ihan ok.

Kun elämäkerrassa äänessä on vain päähenkilö, näkökulma väkisinkin on rajattu. Nyt pitää vain arvailla, miltä meno on näyttänyt muiden silmin.

⭐⭐⭐⭐