Olli Jalonen: Puhdas viiruinen elämä

Kirjaraportti 270. Olli Jalonen: Puhdas viiruinen elämä (2026, Otava).

En tiennyt tästä mitään, kun aloitin. Hyvä niin. En olisi jaksanut ryhtyä mihinkään sisällissotakirjaan.

Hämeenlinnan Rinkelinmäellä alkavat maailmansota, sisällissota, kieltolaki ja IKL. Kerttu ja Kalle ja Kusti ja Aino sekä Musu-Pekka, apteekkari ja Viktor kertovat. Ja onhan niitä muitakin: kirjailijan isovanhempien aikalaisia ja naapureita.

Historian käännekohtia pienen paikkakunnan vinkkelistä, siis. Valittuja paloja tai näkökulmatekniikkaa. Enempi Mämmilää kuin Pentinkulmaa. Kouluja pitää käydä, kokouksissa juosta. Kokea ja aiheuttaa sankarikuolemaa.

Vuosi 1918 oli Suomen historian masentavinta aikaa. Tietoinen viholliskuvien luominen, sitten järjetön teurastus. Kun sanon, etten jaksa uusia sisällissotakirjoja, tarkoitan, että nykyajassakin on kestämistä.

Olli Jalonen osaa annostella. Romaani on tiivis, vain 328 sivua. Historian käänteet ja näkökulmien erot tulevat kerrotuiksi. Lukujen väliin sijoitetut lehtileikkeet kehystävät ihmisten tarinat.

Olen lukenut pari Jalosta aiemminkin. Etenkin Miehiä ja ihmisiä miellytti selittelemättömässä, väljässä tyylissään. Tässä tunsin samaa, vaikka tarkastelukulma on yhteisössä. Minäkertojat pysyvät konkreettisessa.

Ensin pidin romaania kepeänä ja leppoisana, mutta sota muutti tilanteen. Onneksi on rakkaustarinakin. Ja kylmien paskiaisten ohessa kunnon ihmisiä, kuten se pirtutrokari, joka pelastaa apteekkarin iikollien muilutukselta.

En muistanutkaan, että fasistinen IKL perustettiin Hämeenlinnassa kesäkuussa 1932.

⭐⭐⭐⭐