Sarah Wynn-Williams: Edesvastuutonta väkeä

Kirjaraportti 248. Sarah Wynn-Williams: Edesvastuutonta väkeä – Tarina vallasta, ahneudesta ja idealismin hylkäämisestä (2025, suom. Taru Luojola 2026, Kosmos).

Tiesin, että Facebook on Saatanasta, mutta nyt osaan perustella sen yksityiskohtaisemmin.

Kirjan mukaan yhtiö manipuloi vaaleja, kärjistää aggressiota, suhtautuu ihmisoikeuksiin ja yksityisyyteen välinpitämättömästi. Yhtiö myy mainostajille masentuneita lapsia houkuttelevana kohderyhmänä. Tekonsa yhtiö peittelee valheilla.

Sarah Wynn-Williams kertoo yhtiöstä sisältäpäin. Hän sanoo tahtoneensa 2009 yhtiöön töihin, kun näki siinä megatrendin, joka muuttaa maailmaa. Diplomaattina työskennellyt juristi oivalsi, että palvelu kasvaa valtioita mahtavammaksi. Hän halusi Facebookiin, jotta voisi auttaa yhtiötä toimimaan kuin vastuullinen kansainvälinen toimija.

Ei mennyt ihan nappiin. Kansainvälisistä suhteista vastaavana johtajana Wynn-Williams kyllä opasti Mark Zuckerbergin ja kumppanit seurustelemaan pääministerien ja presidenttien kanssa. Lopputulos vain ei ollut sitä, mitä hän ajatteli.

Uudessa-Seelannissa syntynyt Wynn-Williams kertoo, kuinka oli lapsena kuolla hain hyökkäyksessä. Karmivia ja jännittäviä kokemuksia kertyi myös Facebookissa. Hän kuvaa Davosin kokouksia, elämää yksityissuihkareissa, superlyhyitä äitiyslomia.

Somejätin miljonääri- ja miljardöörijohtajat osoittautuvat itsekeskeisiksi, tekopyhiksi, elämästä vieraantuneiksi. Kirjan kuva "rennon startup-kulttuurin" todellisuudesta hyytää. Työlle pitää omistautua, mutta jättioptiot osuvat vain onnekkaimmille. Hierarkiat syövät happea, sovinismi rehottaa.

Teos on kirjoitettu henkilökohtaiseksi tarinaksi. En epäile kuvausta, vaikka tietty katkeruus varmasti sävyttääkin yksityiskohtia.

Kirjoittaja lähti Facebookista, kun sai potkut kerrottuaan pomonsa seksuaalisesta ahdistelusta. Hän oli tunnistanut yhtiön ongelmat jo vuosia aikaisemmin. Hyvät edut ja korkea asema olivat lykänneet omaehtoista irtisanoutumista. Moraali ja arjen todellisuus kohtasivat.

Kirjan nimi on lainattu F. Scott Fitzgeraldin Kultahatusta. Päähenkilöt Tom ja Daisy nimetään siinä edesvastuuttomaksi väeksi, joka rikkoo esineitä, tuhlaa ihmishenkiä ja vetäytyy sitten rahansa turviin.

Kun Wynn-Williams pohtii, miksi Facebookin ylin eliitti antaa yhtiön toimia niin kuin toimii, muuta selitystä ei löydy. Kyse ei ole niinkään ahneudesta kuin kaikkivoipaisuuden tunteesta sikiävästä välinpitämättömyydestä.

Kultahatussa Tom ja Daisy kuuluvat vanhaan aristokratiaan, joka ei kartanoltaan kykene näkemään vähempien ihmisten todellisuutta. Facebookissa tilanne näyttää samalta, paitsi eliitti koostuu kapeasta Harvardin käyneiden valkoisten miesten ryhmästä.

Todellisuudesta irtautuneessa kuplassa demokratian peukalointi, työntekijöiden hyvinvointi tai Myanmarissa käynnistyvä kansanmurha eivät tunnu asioilta, joista pitäisi välittää.

Facebook on Saatanasta. Tiedän sen yhä selvemmin. Silti julkaisen tämänkin tekstin Metan alustoilla. Moraali ja arjen todellisuus kohtaavat.

⭐⭐⭐⭐