Elämäni miehet

Kirjaraportti 167. Samuli Putro: Elämäni miehet (2025, WSOY). 

Lauluntekijä Putro kirjoittaa elämästään. Hän kertoo oppineensa jo koulussa pelkäämään itsevarmoja, röyhkeitä miehiä. Samalla nämä ovat vetäneet Putroa puoleensa. Hän on kaivannut jätkien hyväksyntää.

Elämäni miehet rakentuu kertomuksista Putron elämään vaikuttaneista miehistä. Isästä kavereihin, kilpakosijoihin, musiikkipomoihin, taiteilijoihin. Lähtökohta on paljon kiinnostavampi kuin olisi perusmuistelossa - synnyin poikalapsena ja niin pois päin. Kehyksenä Putrolla kulkee kuvaus terapiasta, jonne hän päätyi pari vuotta sitten.

Putro kirjoittaa miehistä, mutta aika paljonhan tässä on kyse naisista, joihin miehinen kilvoittelu tietysti liittyy. Beta-uroksena ymmärrän Putron tuskat. Tunnistan sen röyhkeiden ja itsevarmojen luoman sosiaalisen grillin, jota Putro kuvaa, vaikka oma perusreaktioni onkin ollut toinen kuin hänellä.

Putron miehiä ei kutsuta nimillä, mutta tunnistetietoja tippuu niin paljon, että helppohan niitä on Wikipediasta tsekkailla. Pekka Ruuskan ehti jo lehdistö kuulustellakin joskus tehdyistä tylytyksistä. Putron näkökulman lisäksi olisi ollut kiinnostavaa lukea se toinenkin. 

Periaatteessa on ihanaa, että suomalainen mies uskaltaa puhua tunteistaan ja näyttää heikkoutensa, opettelee paremmaksi ihmiseksi. Myönnän, että minullakin olisi pellolla sarkaa, vaan en taida tähän suuntaan pyrkiä. Vähän turhan tarkasti hän muistaa ja kuvaa kaiken, kohtaamiset tuntemukset ja kelailut.

En osannut Putron tilanteeseen sillä lailla samastua, että teos olisi kummemmin koskettanut. Mieluummin laulun muodossa nautin hänen ajatuksiaan.

⭐⭐⭐