Kirjaraportti

Kirjaraportti 275. Ágota Kristóf: Iso vihko, Todiste ja Kolmas valhe (1986, 1988, 1991,  suom. Anna Nordman 1988, Ville Keynäs 2023, Ville Keynäs 2023, Tammi). Kun lukee uudestaan, pölkyllä päähän efekti puuttuu. On tämä silti aika tymäkkä trilogia! Kävin päivällä Mikkelin kirjaston paneelikeskustelussa puhumassa vaikuttavasta kirjasta. Sitä varten kertasin koko setin. Pienet kaksospojat tuodaan sodan pommituksia pakoon isoäidin luo pieneen rajakaupunkiin. Pojat harjaannuttavat itsensä selviytymään ja kestämään kurjuutta. Äärimmäistä meininkiä, lakonisesti päälauseilla. Raskas aiheeltaan mutta helppo lukea. Sodan jälkeen toinen pojista pakenee rautaesiriipun takaa länteen. Kaksikosta tulee kaksi ykköstä. Päällisin puolin tämä on tarina siitä, mitä totalitaarinen järjestelmä tekee ihmiselle. Vie läheisiä esimerkiksi. Ágota Kristóf loikkasi kansannousun vuonna 1956 Unkarista länteen. Asettui Sveitsiin ja kirjoitti ranskaksi. En tiedä, mitä häneltä Unkariin jäi.  Trilogian osien ...

Kirjaraportti 168. Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari (1986, suom. 1988 Helene Bützow, Tammi).   Onko se lopulta niin paha juttu, jos kunnianhimoinen mies pikkuisen innostuu natsihommista? Pitäisikö katua, jos vähän tulee lietsottua valloitussotia tai ilmiannettua joku harhaoppinen kollega ajatuspoliisille?   Tällaisia pohdiskeli Kazuo Ishiguro melkein 40 vuotta sitten. Teema ei varsinaisesti ole vanhentunut.   Japanissa liikutaan ja 1940-luvun lopulla. Sensei Oji on eläkkeelle jäänyt taiteilija. Nagasaki on raunioina, mutta sensei omistaa talon, jota kunnostella ja toimeentulo on muutoinkin turvattu. Huolet liittyvät tyttäreen, jonka avioliitto täytyisi saada säällisesti sovittua.   Parikymmentä vuotta aikaisemmin taiteilija oli innostunut politiikasta ja lopettanut geishojen ynnä kirsikkapuiden piirtelyn. Tilalle tuli sotapropaganda ja luottamustehtäviä ministeriöitä myöten. Eihän Japanissa varsinaisesti mistään natseista voi puhua, mutta aika sotaisa, nation...