Kirjaraportti

Kirjaraportti 256. Gustave Flaubert: Rouva Bovary (1857, suom. Anna-Maija Viitanen 2005 WSOY). Vapaus, veljeys ja oikeus loistokkaaseen elämään! Paitsi että paskat vapaudesta ja veljeydestä. Rouva Bovary on edelleen 150 vuoden iässä täydellisen moderni hahmo! Hän lukee liikaa romanttista kirjallisuutta ja menettää realiteettien tajun. Maalaiselämä kylälääkärin rouvana ei riitä. Pitää saada romantiikkaa, jännitystä, Pariisin hajua, pieni aavistus Brad Pittistä ja Louis Vuittonin laukusta. Ja tietysti jakaa tämä kaikki Instagramiin. Kesäloman kunniaksi siis sukellus klassikkoaltaan syvän pään kaikkein syvimpään. Tällä kertaa luulen jopa ymmärtäväni, miksi tämä on klassikko. Kuohuttavaa settiä, mutta Flaubert lähinnä toteaa ja kuvailee hirmutyöt ilman moraalisia tuomioita. Rouva Bovary pettää miestään kahden tätä jännittävämmän herrasmiehen kanssa pitkissä sivusuhteissa. Luultavasti juuri tämä seksipuoli teki kirjasta aikanaan niin järisyttävän. Itse ajattelen, että seksi ei kuitenkaan ol...

Kirjaraportti 132. Arto Salminen: Kalavale (2005, WSOY). Tämän viikonlopun teema on ollut moraalitutkielmat. Perjantaina katsoin tv:stä Tarantinon Jackie Brownin (1997), eilen luin Salmisen. Kumpikin lähetettiin uusintana. Tiesin mitä sain. Arto Salminen on ehdottomia suosikkejani. 19 vuotta sitten olin Kalavaleesta todella innoissani. Nyt aloittaessani arvelin, että ajanhammas olisi tätä järsinyt, kun aihe oli niin kiinni ajankohtaiskeskustelussa eli tosi-tv:n tulossa. Eipä kuitenkaan juuri ollut. Kalavaleessa tehdään realityä – rajuinta, mitä telkkarissa on nähty. Auschwitz-niminen formaatti seuraa kahtatoista vankia ja vartijaa kehäkolmosen varteen rakennetussa studiossa. Seksiä, väkivaltaa ja kovia sähköiskuja. Osallistujat valittiin Itä-Helsingin slummeista. Ajan kulumisen huomaa kertojaratkaisussa. Parikymmentä vuotta sitten kaikki itseään kunnioittavat tekijät (Suomessa) vuorottelivat tiheästi eri kertojien näkökulmia.  Kalavaleessa kertojia ovat kuolemaa odotteleva legendaa...

Kirjaraportti 75. Alice Munro: Karkulainen (2004, suom. 2005 Kristiina Rikman, Tammi). Munron novelleissa naiset tekevät ratkaisevia valintoja ja elävät niiden seurausten kanssa. En ole aikaisemmin Munroa lukenut, mutta taidan vastaisuudessa lukea lisää: mahottoman taitavasti hän kirjoittelee. Lörpöttevämpi kirjailija olisi saanut jokaisesta 40-sivuisesta kertomuksesta kokonaisen romaanin. Kanadan pikkukaupungeissa liikutaan ja menneessä ajassa. Suhteet vanhempiin ja elämän miehiin ovat keskiössä. Tekisi mieli sanoa, että perusviritys on romanttinen, mutta en sano: siitä tulisi väärä kuva, kun ei tässä ole seksiä tai siirappia tippaakaan. Munron maailma muistuttaa Elizabeth Stroutin Lucy Bartonia, paitsi että Stroutilla katse on sosiaalisissa rakennelmissa, luokissa, valta-asetelmissa, ja Munrolla enemmän psykologisissa. ****+