Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Kirjaraportti 256. Gustave Flaubert: Rouva Bovary (1857, suom. Anna-Maija Viitanen 2005 WSOY).

Vapaus, veljeys ja oikeus loistokkaaseen elämään! Paitsi että paskat vapaudesta ja veljeydestä.

Rouva Bovary on edelleen 150 vuoden iässä täydellisen moderni hahmo! Hän lukee liikaa romanttista kirjallisuutta ja menettää realiteettien tajun. Maalaiselämä kylälääkärin rouvana ei riitä. Pitää saada romantiikkaa, jännitystä, Pariisin hajua, pieni aavistus Brad Pittistä ja Louis Vuittonin laukusta. Ja tietysti jakaa tämä kaikki Instagramiin.

Kesäloman kunniaksi siis sukellus klassikkoaltaan syvän pään kaikkein syvimpään. Tällä kertaa luulen jopa ymmärtäväni, miksi tämä on klassikko. Kuohuttavaa settiä, mutta Flaubert lähinnä toteaa ja kuvailee hirmutyöt ilman moraalisia tuomioita.

Rouva Bovary pettää miestään kahden tätä jännittävämmän herrasmiehen kanssa pitkissä sivusuhteissa. Luultavasti juuri tämä seksipuoli teki kirjasta aikanaan niin järisyttävän. Itse ajattelen, että seksi ei kuitenkaan ole voima, joka Bovaryä juoksuttaa, vaan yleisemmin halu päästä arkea pakoon. Fear of missing out.

Nykylukijaa huvittaa, että pitkälti seksin ympärillä pyörivässä kirjassa itse asiasta ei puhuta. Jo se oli hurjaa, että naisella oli ilmeisen villejä sivusuhteita, joista hän nautti.

"Hän kohteli Emmaa kursailematta. Hän sai Emman myöntymään mihin tahansa kevytmielisyyteen. Emmalle se oli järjetöntä rakkautta, miehen palvontaa ja omaa hekumaa, turruttavaa autuutta..."

Aikamoista. Lukija joutuu itse kuvittelemaan kliiniset yksityiskohdat (Kermavaahtoa? Käsirautoja?).

Vielä pitää mainita romaanin kauppias Lheureux – markkinavoima, joka kaupallistaa Bovaryn vieraantumisen. Sama taho luo tarpeet, täyttää ne, hommaa rahoituksen ja ajaa konkurssiin. Täydellinen kuvaus vuodesta 2026.

Jottei totuus unohtuisi, Rouva Bovary oli myös syvästi pitkäpiimäinen kokemus. Maalaiselämän kuvaukset ja sivupolkujen tarpominen uuvuttivat. Me somen ja dopamiinimyrskyjen marinoimat teinit emme jaksa tylsiä kohtia.