Kirjaraportti

Kirjaraportti 269. Ari Wahlsten: Häikäilemättömät (2026, Crime Time). Täysi kymppi tuli täyteen tätä sarjaa. Kit Karisma, floridalais-helsinkiläinen yksityisetsivä, se vain jaksaa nujuta häikäilemättömien liikemiesten, kovanyrkkisten karpaasien ja petollisten sulotarten ristiaallokossa. Suosikkisarjani . En ole viime vuosina lukenut mitään muuta vastaavaa yhtä tiiviisti.   Muun muassa Lapinlahden Linnuissa vaikuttanut Wahlsten tuo sinnikkäästi joka kirjaan jotain uutta. Nyt pyöritään suurvaltojen juonitteluissa eli drooneihin ja muuttuvaan sodankäyntiin kytkeytyvässä taistelussa. Miljardien eurojen teknologia- ja sotateollisuushommeleissa henki on halpaa ja konstit monia.   Kit Karisma on ennallaan: musta mies Helsingissä, kuuntelee tangoja, sanailee letkeästi. Raymond Chandlerilta ja Dashiell Hammettilta ammentava juonivetoinen meininki ei ehkä kestä kovin syväluotaavaa henkilökuvausta. Itse kuitenkin jo kaipailisin päähenkilöön ulottuvuuksia.   Moraaliselta ilmastoltaan...

Kirjaraportti 116. Ari Wahlsten: Pahan syleily (2024, Crime Time). Helsinkiläinen yksityisetsivä Kit Karisma auttaa pulassa olevia naisia jo kahdeksannessa seikkailussa. Tuttua ja turvallista. Sillä tavalla toimivaa, että piti aamuyön puolelle jatkaa tämän seurassa. Tykkään näistä Karismoista. Letkeä minäkertoja ja nokkela sanailu ovat kohtuullisesti annosteltuna nautittava yhdistelmä. Näissä toki kierrätetään kaikkia dekkareiden kliseitä, mutta niin taitavasti, että se ei ärsytä vaan hymyilyttää. Kiperiä tilanteitä, täpäriä pelastumisia, hyviä ja pahoja poliiseja, petollisia naisia, lumoavia  lyylejä. Ruumiita tulee aina useita. Väkivalta pysyy silti taka-alalla, eikä sillä mässäillä. Tällaisten sarjojen haaste on siinä, kuinka tasapainoilla uudistumisen ja pysyvyyden välillä. Kahdeksannessa osassa  ne asiat, jotka ekoissa tarinoissa olivat raikkaita, ovat jo vanhoja. Onneksi Wahlsten onnistui tähänkin tuomaan taas uutta. Edellisessä mentiin ihmiskaupan syövereissä, nyt ympär...

Kirjaraportti #29. Ari Wahlsten: Langennut kaupunki (2023, Crime Time). Kit Karisma on vähän niin kuin Philip Marlowe, mutta Helsingissä. Hahmo muistuttaa jonkin verran myös Jerry Cottonia ja Nero Wolfen apuria Archie Goodwiniä. Hauska poikkeus realistiseen poliisintyöhön keskittyvästä Suomi-dekkarin päävirrasta. Ei ole elämää suurempaa kirjallisuutta, vaan enemmänkin pk-sektorin perinnetietoista käyttötaidetta. Tässä jaksossa nähdään mm. epävakaa aatelismies, kadonnut perijätär, neljä täpärää pelastumista, yksisilmäinen päärosvo sekä seksikäs suurlähettiläs. Toki mukana on ihmiskauppaa ja pedofiilirinki, eli ei tämä kone pelkällä hilpeydellä käy. Bonuksena tulee päähenkilön tarjoilema aforistiikka, tyyliin: ”Rakastuminen on aina suhteettoman suurta, tai se ei ole rakastumista ensinkään.” Taidan tykätä, koska olen koko sarjan lukenut. ****    

Kirjaraportti #8. Jarkko Sipilä: Kahdesti tapettu (2022, Crime Time). Dekkaririntamalla riittää tarjontaa. Sipilän Takamäki-sarja erottuu edukseen realistisella poliisityön kuvauksella ja huolellisella työn jäljellä. Ei mitään ikimuistoista kirjallisuutta mutta ammattireiskan sujuvaa työtä alusta loppuun. ***