Kirjaraportti

Kirjaraportti 282. Gaël Faye: Jakaranda (2024, suom. Einari Aaltonen, 2026, Otava). Kansanmurharomaani. Keskiluokkainen pariisilaisnuorukainen Milan kiinnostuu juuristaan Ruandassa ja alkaa tutustua äitinsä kotimaahan. Siellä kaikki kytkeytyy vuoden 1994 veritöihin ja aiempiin vastaaviin. Romaani käynnistyy pojan lapsuudesta keväältä ja kesältä 1994, jolloin perhe katseli ruokapöydässä tv-uutisia Ruandasta. Reilussa kolmessa kuukaudessa maassa tapettiin ehkä 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Ayrton Sennan kuolema Imolan GP:ssä oli samalta keväältä ehkä vielä suurempi uutinen, mikä järkytti etenkin perheen isää. Jakaranda seuraa Milania aikuiseksi mieheksi. Kun sivuja on vain reilut 200, valituin paloin pitää edetä. Pääpaino on suhteessa äitiin sekä uusiin sukulaisiin ja ystäviin Ruandassa. Claudella on päässään pitkä arpi viidakkoveitsestä, perhe tapettu. Eusébieltä tapettiin mies ja lapset. Tragedia koskettaa jokaikistä henkilökohtaisesti, jos ei menetysten kautta, niin syyllisyyte...

Kirjaraportti 123. Abdulrazak Gurnah: Kivisydän (2017, suom. Einari Aaltonen, 2024, Tammi). Nuori mies lähtee Sansibarista Lontooseen opiskelemaan. 15 vuotta myöhemmin hän palaa tapaamaan isäänsä ja kuulemaan, mikä oli rikkonut perheen pojan olleessa pieni. Romaani on hienosti rakennettu. Päähenkilö käy läpi elämäänsä verkkaisesti ja siinä sivussa Sansibarin epävakaata historiaa, siirtomaiden asemaa, maahanmuuttajan integraatiota, sukupolvien ketjua. Lopussa tempo vähän yltyy ja asetelma muljahtaa uusiksi. Romaanin tunnelma on lähinnä haikea. Kirpeimmät huomiot taitavat liittyä brittiläisiin siirtomaaherroihin. Kun kirjoittaja on kirjallisuusproffa, on luontevaa, että tarinan keskeisin juonellinen aines on varastettu Shakespearelta. Vallankäyttöä, alistamista ja alistumista. Enempi tämä silti elää henkilöiden kautta. Nobel-voittaja oli kiinnostava tuttavuus. Saatan lukea lisääkin. Gurnah muuten ei ole ainoa merkittävä länsimaissa menestynyt sansibarilainen taiteilija: Freddie Mercury s...