Maritta Lintunen: Halla

Kirjaraportti 283. Maritta Lintunen: Halla (2026, WSOY).

Väkevästi todistaa Maritta Lintunen! Jo ainakin Sukukaktuksessa (2003) ja Sadassa auringonkierrossa (2023) hän on hommaillut saman äärellä eli kirjoittanut  juurista Ylä-Karjalan metsissä ja vaaroilla. Hallassa teema on viety pisimmälle. 

Nurmeksen pohjoisosissa kuljetaan jälleen, lähellä Kainuun rajaa. Tunnen seutuja  DNA-perusteisesti. Ymmärrän siis Lintusta geneettisesti ja myös perstuntumalta, mikä ääneen lausuttakoon.

Romaani alkaa legendalla nuoresta Pietasta, joka karkasi kasakoilta 300 vuotta sitten ja pelastui Hallan tilalle, lopulta ihan emännäksi. Siitä eteenpäin Hallassa elämä jatkui vahvojen naisten kannattelemana.

Viimeinen lenkki ketjussa on Hilja Halla, opettaja joka palaa tyhjentyneelle tilalle 1960-luvun alussa vastoin kaikkia suunnitelmiaan. Juurista siinä on kyse, suvun hengestä, joka asuu luonnossa, seinissä, ovenkahvoissa. Rakkaudesta mieheen myös, mutta se yhdistyy rakkauteen paikkaan ja luontoon. 

Romaani on vahvimmillaan lopussa, kun 90-vuotias Hilja joutuu lähtemään Hallasta Helsinkiin palvelutaloon kuolemaa odottelemaan. Elämässä hän on päättänyt ja tahtonut. Nyt hän huomaa, ettei ole pystynyt siirtämään pojalleen rakkautta paikkaan. "Eteeni levähti myös se tosiasia, etten voi hallita maitani kuin rajallisen ajan. Sen jälkeen muut tekevät mitä tahtovat."

Poikaperkele. Salapäiten suunnittelee kotivaaran rinteille tuulipuistoa. Rautaa, betonia, asfalttiteitä. Tuulivoima ehkä pelastaa maailman mutta paikallisesti tuhoaa.

Lintusessa on runoilijan vikaa. Hän kirjoittaa luonnosta jotenkin metafyysisenä tilana. Havumetsäntuoksuiset tuulet ja kuusikkojen sahanterät elähdyttävät päähenkilöiden arkea. Mäkäräiset, märät sukat ja jalan alla upottava suomura jäävät toisten kirjoihin.

Maailma voi antaa henkilöille viestejä vaikkapa lehtosinilatvojen muodossa. Tulevat yhtäkkiä ikkunan eteen kasvamaan, vaikka eivät koskaan aikaisemmin.

Hassusti Hallassa on useampi kohta, joissa pitää miettiä, että onkohan tämä nyt uskottavaa ja mitenkäs se nyt näin. Siitä huolimatta tai siksi kokonaisuus on jotenkin ihana. Pohjois-Karjala rulez!

⭐⭐⭐⭐+