Riku Siivonen: Kaikki isäni tavarat

Kirjaraportti #6. Riku Siivonen: Kaikki isäni tavarat (2022, WSOY). 

Tavattoman nokkelaa heti nimestä alkaen. Isältä jäi valtavasti vanhaa tavaraa. Ja ulalla oleva vastuullisuusviestinnän konsultti sitten perkaa pesää itsetutkiskelun hengessä.

Vähän niinku kolumnikokoelma aikamme ilmiöistä, mutta suorittamiseksi meni lukijalta.

**


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kjell Westö: Coda

Kuva
Kirjaraportti 274. Kjell Westö: Coda (2026, suom. Laura Beck, 2026, Otava). Arvostettu dinosaurus kirjoittaa romaanin, jossa arvostettu dinosaurus kirjoittaa romaanin, joka on jäänyt ajastaan, eikä enää kiinnosta ketään.    Molemmilla romaaneilla on sama nimi, Coda, joka musiikissa viittaa loppuosaan tai -huipentumaan. Hyvä lapsi piiskaa itse itsensä.    Romaania kertoo pienen kustantamon johtaja. Kirjailija on hänen nuoruudenystävänsä ja samalla kustantamon pitkäaikainen rahasampo. Kirja kulkee vuorotellen nykyajassa ja kultaisella 1980-luvulla. Päähenkilöt olivat samaa ystäväpiiriä, taidejengiä, joka vaikutti Helsingin kulttuurielämässä.   Kuten Westön tyyliin kuuluu, henkilöitä ja tapahtumia virtaa, hyvinvoiva Etelä-Helsinki vilahtelee. Kertoja haluaa paljastaa totuuden taidejengin kulisseista. Kuka petti ketä ja millä tavalla? Pikkuisen riettautta ja ihana onneton rakkaus tavoittamattomaan yläluokan tyttöön.    Nykyajassa keskeinen teema on k...
Lue koko teksti »

Juhani Karila: Terapeuttini on ihmissusi

Kuva
Kirjaraportti 278. Juhani Karila: Terapeuttini on ihmissusi (2026, Siltala). Maagisen realismin kehyksessä Kruununhaassa psykoterapiaa tarjoava ihmissusi ei ole kummallisemmasta päästä. Eksoottisempaa taitaa olla se, kun pöytätennis esitetään suosittuna tv-lajina ja kaupungin virasto maalataan dynaamiseksi työpaikaksi, jossa vauhti huimaa ja työsuhde-edut aiheuttavat muissa kateutta. Romaanissa puretaan päähenkilö Even tunnelukkoja ja parisuhteen akuutteja kriisejä. Eve pelaa pöytätennistä. Omassa päässä kierteet ovat vaikeampia hallita. Ohessa seurataan, kuinka Helsinki lipoo ja matelee. Tavoitteena on saada kansainvälinen suuryhtiö etabloitumaan kaupunkiin. Jopa pieni etninen puhdistus on ihan okei: Helsinkiä ympäröiviltä vuorilta talveksi kaupunkiin valuva tonttuaines pitää hävittää, kun suuryhtiö sellaista toivoo. Yhteiskuntakritiikki ei ole jyrkkää, mutta osuuhan se. Pöhinän ja talouskasvun eteen ollaan valmiita kumartamaan mitä vain. Halatusta puusta rakennettujen talojen tervey...
Lue koko teksti »

Janne J. Olin: Ne soi sulle

Kuva
Kirjaraportti 276. Janne J. Olin: Ne soi sulle (2026, WSOY). Miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä. Junnun pitää pysäytellä nistejä, piripäitä ja muita lähikaupan asiakkaita, jotka eivät halua maksaa lonkerosettiään tai jauhelihapakettiaan. Turvallisempaa olisi antaa niiden vain mennä, mutta se olisi väärin.  Asetelma muistuttaa Sayaka Muratan Lähikaupan naista . Nimi voisi olla esimerkiksi Piritorin Siwan mies. Junnullekin kauppa on jonkinlainen perheen korvike, "merkityksellinen yksikkö", johon hän sitoutuu, vähän liikaakin. Äiti kuoli, isä joi. Näköala elämään puuttuu, samoin kyky luottamuksellisiin ihmissuhteisiin. Johonkin ihmisen pitää silti kiinnittyä. Työsopimuksessa ei ole mainintaa rosvojen kanssa tanssimisesta, mutta Junnu kokee sen osakseen "perheen" työjaossa. Pakkohan siinä on käydä huonosti: lopulta tuttu kaljupää kolauttaa häneltä tajun kankaalle sixpäkillä. Aivotärähdys ja kolme käyntiä terapiassa. Tämä on esikoisromaani ja aika hyvä sellainen....
Lue koko teksti »