Suonna Kononen: Jokisaarnat - kirjallisia melontoja

Kirjaraportti #32. Suonna Kononen: Jokisaarnat - kirjallisia melontoja (2023, Reuna).

Jokisaarnoissa on tutunomainen muoto. Erno Paasilinna kirjoitti pyöräretkistään, Murakami siitä, mistä puhuu, kun puhuu juoksemisesta.

Kononen meloo kajakillaan itäsuomalaisia joenpätkiä, joskus suovettä välillä kirkkaampia uomia. Kertoo itsestään, paikoista, itäsuomalaisesta kulttuurista ja kulttuuriväestä.

En ole Suonnaa koskaan tavannut, mutta olemme hyviä Twitter-tuttuja. Hän on Karjalaisen kulttuuritoimittaja Joensuusta, joen kaupungista. Tietää erinomaisesti aihepiirin, josta kirjoittaa. Alvar Aallon voimalaitoksia, Simpauttajia, Juhani Ahoja, Elina Karjalaisia, Suhmuran Santroja.

Kolmannen polven toimittaja tuntuu reilun viidenkympin iässä olevan täynnä toimittamista - nyt, kun ”vanhat hyvät ajat” (TM) ovat takanapäin. Ennen oli paremmin, kun toimituksen johto ei laskenut analytiikasta, miten pitäisi toimittaa. Ennen oli paremmin, kun kirjoituskoneet rätisivät ja tupakki kärysi.

Pakko myöntää, että aika paljon ärsyttikin Konosen jupina, kun itse katselen asiaa toisesta suunnasta. Pääsin sentään ärsytyksen yli ja kannatti päästä. Mukava näitä oli lukea, kun maisemat ja asiat olivat monin kohdin tuttuja. Maisemat kyllä enemmän pyörän selästä kuin kanootista: Koitere, Kolovesi, Valtimo, Heinävesi.

Tupsahti sellainenkin mieleen, että pitäisi päästä joskus taas reissun päälle. Vaikka Lieksaa ihmettelemään.

Kirja on muuten omistettu Etelä-Saimaan Esa Vileniukselle, joka ”opetti” Konosen melomaan Lappeenrannassa 1996.

***