Emily St. John Mandel: Lasihotelli
Kirjaraportti 52. Emily St. John Mandel: Lasihotelli (2020, suom. Aleksi Milonoff 2023, Tammi).
Tätä on kehuttu mm. Facebook-fiidissäni ja jonkin verran aiheestakin. Luin äsken saman tekijän Asema 11:n ja aika paljon samaa näissä oli. Edellisessä maailmoja järkytti täystuhovirus, tässä pyramidihuijaus, joka vei tuhansilta säästöt ja turvallisen elämän.
Lasihotellissa liikutaan pitkällä aikaskaalalla. Keskeinen käänne eli huijauksen paljastuminen osuu kriisivuoteen 2008. Kun viikko sitten moitiskelin Austeria talouskriisin ohittamisesta Sunset Parkissa, niin Mandelia voi vastaavasti kiitellä. Tässä ahneuden anatomia on keskeinen teema. Melkein kaikki ovat valmiita uskomaan uskomattomaan ja osallistumaan huijauksiin, jos sopivasti johdattelee.
Lasihotellissa pyörii porukkaa aika iso joukko, eikä romaanissa ole varsinaista päähenkilöä, eli ketään johon voisi kiintyä. Myöskään paikkoja ei juuri kuvailla, eli tämä voisi tapahtua missä tahansa.
Romaanin viehätys onkin siinä monimutkaisessa kokonaisuudessa, jonka kertomiseen kaikki ihmiset ja sattumukset tarvitaan.
Uskaltaisinko jopa väittää, että enemmän älyllisesti stimuloiva kuin emotionaalisesti. Siitäkin huolimatta, että mukana on jopa henkiolentoja.
****-
Kommentit
Lähetä kommentti