Rosa Liksom: Everstinna

Kirjaraportti 50. Rosa Liksom: Everstinna (2017, Like).

Vanha rouva kertoo tarinansa odotellessaan yhtenä yönä kuolemaa. Kieli - tai murre - oli meän kieltä, siihen tottui nopeasti. Ihmeteltävää riitti muissa asioissa.

Everstinnan elämä eteni niin uskomattomasti, että sen täytyi olla keksittyä, paitsi ettei ollut. Avioparin esikuvat olivat kirjailija Annikki Kariniemi ja jääkärieversti Oiva Willamo.

Romaanin ytimessä kulkee sairaan rakkaustarinan kuvaus. Vaimoaan melkein 30 vuotta vanhempi eversti on väkivaltainen sadisti.

Ja totta kai hän on myös fasisti, eli romaanin toinen ydin oli Suomen sotavuosien oikeistolainen historia natsi-Saksan ystävänä.

Luin tammikuussa Hytti numero kuutosen. Siihen verrattuna Everstinna tuntuu selkeästi jytäkämmältä. Kuutosessa mua ärsytti pitkät jorisevat luontokuvaukset. Tässä lapin luonto oli tarpeellinen osa.

Everstinnan tarinahan on itse asiassa aivan hirveä. Everstinna esim. vieraili sodan aikana Puolassa. Monia asioita hän siellä aluksi kauhisteli, kuten puissa roikkuvia hirtettyjä ruumiita. Totesi vain, että kaikkeen tottuu. 

Ihailen sitä häpeämätöntä, toteavaa tapaa, jolla Liksomin henkilöt pudottelevat elämänsä kamaluuksia.

*****-