Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

Kirjaraportti 54. Miki Liukkonen: Lapset auringon alla (2013, WSOY).

Sekavin odotuksin tähän lähdin. Miki Liukkosen poikkeuksellinen lahjakkuus on kesän ja syksyn aikana tullut selväksi äkillisen kuoleman jälkeisissä kirjoituksissa.

Lapset on esikoisromaani kymmenen vuoden takaa. En pidä tekstiä mitenkään erinomaisena, mutta olihan tämä omalaatuinen, kiinnostava ja sujuvakin.

Liukkonen oli 23 - 24-vuotias romaania tehdessään. Väistämättä tuli mieleen, että tämä oli jonkinlainen piruillessa tehty pastissi siitä, miltä hänen esikoisromaaninsa voisi näyttää. Paketista siis löytyy kaikki, mitä romaanissa kuuluu olla, mutta, jää fiilis, että ainekset on kasattu jotenkin läpällä.

Liukkosen perusviritys ei ole avoimen koominen, mutta hän viljelee pokerinaamalla esitettyjä vinksahtaneita yksityiskohtia, keksittyjä maailmanhistorian murroskohtia ja eksentrisiä harrastuksia.

***+


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pienen budjetin sotaelokuva

Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu

Pakolainen