Antti Tuuri: Lintujen kesyttäjä
Kirjaraportti 58. Antti Tuuri: Lintujen kesyttäjä (2023, Otava).
En ole ollut mikään suuri Antti Tuuri -fani, mutta olen ajautumassa vähintään pienfaniksi. Viime vuonna ilmestynyt Wahlroos-elämäkerta Mies kuin pantteri oli hieno, ja niin on myös just ilmestynyt Lintujen kesyttäjä.
Tämä on suurteoksen vastakohta. Pienteos. Laatutyötä silti ja hyvistä tarpeista. Tiivis romaani kertoi kulkumiehestä, joka tulee pohjalaistalon pihaan ja ryhtyy ruokapalkalla kesyttämään pihan pääskysiä.
Eihän tässä ihmeitä tapahdu. Tai mikä nyt sitten on ihme? Eletään 1950- ja 60-lukujen taitetta. Talon väki riitelee, kyläläiset katselevat kesyttäjää ja 15-vuotias kertoja pyöräilee elämänsä ensimmäisiin tansseihin.
Tuuri on salahauska. Hän kirjoittaa tiiviin asiallisesti ja välttelee maalailevaa tunnelmien tai tuntemusten kuvailua. Silti ne välittyvät. Suorastaan kateeksi käy.
Jostain luin, että Tuuri teki ammoin, kauan sitten samasta aiheesta kuunnelman. Kierrätys kannattaa, ja eikös tämmöinen ”vieras mies tulee taloon” -tyyppinen asetelma ole klassikkokamaa paitsi romaaneissa myös esim. westerneissä.
****+

Kommentit
Lähetä kommentti