Ágota Kristóf: Kolmas valhe

Kirjaraportti 56. Ágota Kristóf: Kolmas valhe (1991, suom. Ville Keynäs 2023, Tammi).

Tätä kirjaa odotin. Se tuli kauppoihin maanantaina.

Kun olin trilogian kaksi osaa lukenut, tiesin, että Kolmas valhe keikauttaa taas kaiken uuteen asentoon. Kaksospoikia oli lopulta kaksi. Sekin voi yllättää.

Ei tullut sovitusta ja onnellista loppua, vaikka veljekset löysivät toisensa.

Mistä tämä Isosta vihkosta alkanut sarja sitten kertoo? Totalitarismista ainakin ja sen vaikutuksista ihmisiin. Kristóf pakeni Unkarista Sveitsiin, joten väkisinkin luen tätä kertomuksena Unkarin kommunismista, vaikka paikka onkin häivytetty piiloon.

Kertoo tämä myös kirjoittamisesta ja kertomuksista. Trilogia koostuu paljolti poikien kirjaamasta kliinisestä tapahtumakuvauksesta, jonka uskottavuus ei lopulta ole ihan sataprosenttista.

Jotain tarkoittanee sekin, että keskeinen tapahtumapaikka on kirjakauppa. 

Koko trilogia on yhteensä vain reilut 500 sivua. Jos tähän ryhtyy - suosittelen lämpimästi - kannattaa lukea kaikki yhteen pötköön. Minulle kävi niin, että piti lukea Kolmannen valheen jälkeen heti kertauksena kakkososa, Todiste, jotta tajusin, missä kaikessa minua oltiinkaan vedätetty.

*****