Kivisydän
Kirjaraportti 123. Abdulrazak Gurnah: Kivisydän (2017, suom. Einari Aaltonen, 2024, Tammi). Nuori mies lähtee Sansibarista Lontooseen opiskelemaan. 15 vuotta myöhemmin hän palaa tapaamaan isäänsä ja kuulemaan, mikä oli rikkonut perheen pojan olleessa pieni. Romaani on hienosti rakennettu. Päähenkilö käy läpi elämäänsä verkkaisesti ja siinä sivussa Sansibarin epävakaata historiaa, siirtomaiden asemaa, maahanmuuttajan integraatiota, sukupolvien ketjua. Lopussa tempo vähän yltyy ja asetelma muljahtaa uusiksi. Romaanin tunnelma on lähinnä haikea. Kirpeimmät huomiot taitavat liittyä brittiläisiin siirtomaaherroihin. Kun kirjoittaja on kirjallisuusproffa, on luontevaa, että tarinan keskeisin juonellinen aines on varastettu Shakespearelta. Vallankäyttöä, alistamista ja alistumista. Enempi tämä silti elää henkilöiden kautta. Nobel-voittaja oli kiinnostava tuttavuus. Saatan lukea lisääkin. Gurnah muuten ei ole ainoa merkittävä länsimaissa menestynyt sansibarilainen taiteilija: Freddie Mercury s...