Uskollinen lukija

Kirjaraportti 170. Max Seeck: Uskollinen lukija (2019, Tammi).

Jos Jason Bourne ja Ethan Hunt kohtaavat uskomattomia seikkailuja ja hullujen salaliittoja, miksei sitten Jessica Niemi? 

Uskollinen lukija nousi käännöksenä New York Timesin bestseller-listalle muutama vuosi sitten. Harvinaisesta suomalaisromaanista siis kyse. Yllättävän kauan olen onnistunutkin Max Seeckiä välttelemään.

Tarinassa jahdataan sarjamurhaajaa, joka alkoi kopioida kirjailijan teoksissa tehtyjä rituaalimurhia.

En ole juurikaan lukenut kansainvälisiä trillereitä. Tunnistin silti oitis tämän sellaiseksi. Lokaalit yksityiskohdat - Juvan Salajärvellä poltetut ruumiit esimerkiksi - eivät käsitystä muuta.

Tykkään itse enemmän Harjunpää ja Mellunmäen kännimurhat -tyyppisestä dekkarista, mutta pakko ihailla taitoa, jolla tämä on laadittu. Tarina kulkee kuin metro, lyhyin luvuin, millekään asemalle ei jäädä pitkiksi ajoiksi kuskeja vaihtamaan. 380 sivua sujahti pyhäpäivän aikana.

Lajityyppiin kuuluva kliseebingo on riemastuttava. Normaalissa suomalaisdekkarissa nuoruuden traumaattiset lasisydämet olisi sirpaloitu Köyliön Lallintalon vappudiskossa, mutta Seeck vie meidät Venetsian gondoleihin. 

Temppeliherrojen ritarit ja Graalin malja tästä puuttuivat. Kaikkea muuta oli. Vauhtia, käännettä ja päähenkilöiden menneisyydestä kumpuavaa kipupistettä. Rumihia tuli niin monta, etten pysynyt laskuissa.

⭐⭐⭐+