Ennen kuin kahvi jäähtyy

Kirjaraportti 198. Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy (2015, suom. Markus Juslin 2024, Bazar).

Tokiossa vanhan kahvilan kellarikerroksessa on pöytä, johon istumalla pääsee hetkeksi menneisyyteen. Siinä lähtökohta tälle romaanille.

Ajassa matkustaminen on klassista scifisettiä: utopiaa, dystopiaa, teknologiaa, viruksia, kyborgeja. Ja sitten on näitä enemmän tai vähemmän filosofisia draamoja, joissa kasvetaan ihmisinä ja huomataan, että pienillä hyvillä teoilla on pitkälle kantavia vaikutuksia. Suosikkielokuvistani ainakin Paluu tulevaisuuteen ja Päiväni murmelina ovat tätä osastoa.

Romaani koostuu neljästä episodista. Niissä henkilöt palaavat menneeseen - tai käväisevät tulevaisuudessa - paikatakseen ihmissuhteisiin liittyviä kraatereita, sanomassa tai näyttämässä sitä, mikä olisi pitänyt osata ajallaan hoitaa.

Sinällään romaanin asetelma on viehättävä sekä ongelmat tunnistettavia, yleismaailmallisia ja koskettavia. Kirjallisuutena tämä ei minuun silti osunut. Teksti selittelee, toistaa ja pyörii paikallaan. Kielikin tuntuu kömpelöltä.

Ja onhan tämä aika sovinnainen monella tavalla. Aikamatkaan liittyvät säännöt ja kahvinkaatorituaalit lisäävät ikiaikaista jähmeyden tuntua.

Kawaguchi (s.1971) aloitti näytelmäkirjailijana, ja tämäkin pyöri teattereissa, kunnes Kawaguchi-san laati romaaniversion. Kirjasta tuli hitti ja sarjan aloitus. Näytelmätausta näkyy ainakin siinä, että kaikki tapahtuu yksissä lavasteissa ja rooleja on vähän.

⭐⭐⭐-