Eevi Kuokkanen: Kapeneva tie

Kirjaraportti 226. Eevi Kuokkanen: Kapeneva tie (2026, Tammi).

Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä. Kolmanteen osaan ehtineessä Rantakaupunki-sarjassa yksi ruumis ei riitä. Nyt tulee neljä.

Hankoa muistuttavaan merenrannan kesäkaupunkiin perustetaan lomakylä, joka tarjoaa ekologista luksusluokan leirintämatkailua. Idean äiti, seurakunnan diakoni, murhataan. Ja kohta lomafiiliksiä laskee toinen kuolemantapaus.

Meno oli niin vauhdikasta, etten malttanut jäädä fiilistelemään. Äkkiä loppuun: haluan tietää kuka murhasi! Epäilyjä syyllisestä heräsi ja heräteltiin. Yllätyin.

Rouva Kuokkasen kattauksessa perusjännite syntyy cityn ja periferian vastakkainasettelusta: Pöydän toiselle puolelle istutetaan Helsingin metropolialueen PowerPoint-luokkaa ja kuplivaa Teams-eliittiä. Toisella puolella nuhjuaa pikkukaupungin pienyrittäjiä ja arkisia perusjanttereita. Ja aina löytyy heitä, jotka miettivät siinä välillä, että kummalla puolella onni asuukaan.

Sarjan perusluonnetta ovat tunnistettava muoto ja moni tuttu henkilö. Samoin tutut teemat ihmisuhteista merkitykselliseen elämään, työelämän muutokseen ja ympäristöön.

Lukijan kiinnostuksen kannalta olennaisia ovat myös uudistukset. Kapenevassa tiessä muutosta edusti – ainakin minulle – uudenlainen pahan olemus, sadistinen vallankäyttö. Raha, rakkaus ja kosto eivät ole ainoita syitä toisen vahingoittamiseen.

Joku pahuudessa ja pahiksissa kiehtoo myös hyviä.

Jään odottelemaan seuraavaa osaa.