Ian McEwan: Mitä voimme tietää
Kirjaraportti 230. Ian McEwan: Mitä voimme tietää (2025, suom. Jaakko Kankaanpää 2026, Otava).
Nälkävuodet, Ranskan vallankumous ja kylmä sota. Sadan vuoden päästä nykyaika on unohtunut vastaavanlaiseksi kaukaiseksi historiaksi. Ian McEwanin romaanissa nykyaikaa katsotaan vuoden 2119 perspektiivistä.
Merenpinnan nousu on muuttanut Britannian harvaan asutuksi saaristoksi. Tulvat, rajoitetut ydinsodat ja tsunamit ovat harventaneet maailman väestön neljään miljardiin.
Kun edessä olevaa muutosta katsoo tästä hetkestä, se näyttää lohduttomalta. Historia katsoo taaksepäin. Miljardi kuollutta on kiinnostava murroskohta, ei itkua ja kärsimystä.
McEwan kirjoittaa dystopiascifiä, mutta mistä romaani oikeastaan kertoo. Historiankirjoituksesta ainakin. Jo nimessä kysytään, mitä voimme tietää.
Romaanin päähenkilö tutkii historiaa ja on erikoistunut 1990–2030-lukujen brittiläiseen kirjallisuuteen. Hän yrittää selvittää kuuluisan runoilijan ja tämän kunnianarvoisan muusan arvoitusta.
Romaanin ensimmäisessä osassa tutkija rakentaa kirkon. Toisessa osassa se puretaan. Lähteet kertovat, komisario Palmu, mutta ihan kaikkea ei lähteistä selviä. Ihminen näyttää sielunsa ja salaisuutensa valikoidusti.
Hesarin arvioija kutsuu tätä shakespearelaiseksi huvinäytelmäksi. Miksei niinkin. Rakkautta, petosta ja murhaa. Itselle tuli mieleen Dynastia. Hienot puitteet, mutta aatosta jaloa oli vähemmän kuin alhaista mieltä.
Luin muutama vuosi sitten McEwanilta Sovituksen ja tykkäsin kovasti. Uutuus on vähintään samaa tasoa. Molemmissa ihmisten elämä näyttää tv-sarjan epookilta. Oxfordin kulmien yliopistoeliitti syö kyyhkysiä ja keskustelee runoudesta. Räkä ei roisku. Epätoivo ei lemua.
En antanut snobbailun häiritä, vaan tykkäsin tästäkin. Kohta 80-vuotias kirjailija osasi rakentaa härvelin, joka lentää komeasti, vaikkei muistutakaan mitään tiettyä lintua.

Kommentit
Lähetä kommentti