Lähikaupan nainen
Kirjaraportti 175. Sayaka Murata: Lähikaupan nainen (2016, suom. Raisa Porrasmaa 2020, Gummerus).
Harvakseltaan tulee vastaan romaaneja, jotka eivät muistuta oikein mitään aiemmin luettua. Lähikaupan nainen on omanlaisensa, kliininen kuvaus sosiaalisista normeista ja kapeista rooleista, joita etenkin naisille Japanissa jää.
Keiko on 36-vuotias nainen ja jämähtänyt osa-aikatöihin lähikauppaan. Japanilainen konbini on ympäri vuorokauden aukioleva pieni, stadardoitu minitavaratalo, josta saa kaiken pikaruoasta piilolinssinesteisiin.
Keiko aloitti työt yliopiston opiskelijana, mikä oli normaalia. 18 vuotta myöhemmin, valmistumisen jälkeenkin hän jatkaa samassa kaupassa, eikä se ole enää normaalia. Pitäisi olla naimisissa, äiti tai ainakin vakituisessa työssä.
Konbini on Keikon turvapaikka, elämän tarkoitus ja rakkaus. Siellä pukeudutaan univormuun, kommunikoidaan asiakkaiden kanssa ketjun päättämillä vakiolauseilla ja kaikelle on tarkat paikkansa. Diagnoosia ei esitetä, mutta Keikon vaikeudet sosiaalisten käytänteiden tunnistamisessa viittaavat autismin kirjolle.
Lähikaupan nainen oli helppo lukea jo tiiviytensä vuoksi. 126 sivua sujahti parissa tunnissa. Kerronta ei kikkaile. Minäkertoja kuvaa tapahtumia ja keskusteluja lyhyillä virkkeillä. Kun päähenkilöllä ei ole varsinaista persoonaa, rakennelma jää pelkästään älylliseksi. Satiiriksi tämän lähinnä luokittelisin, ja harvoinpa satiirit sydämiä kääntävät.
⭐⭐⭐+
Kommentit
Lähetä kommentti