Kirjaraportti

Kirjaraportti 112. Mariana Enriques: Yö kuuluu meille (2019, suom. Sari Selander 2022, WSOY). Tarina käynnistyy lupaavasti. Nuori isä pakenee Buenos Airesista poikansa kanssa. Eletään 1980-luvun alkua, jolloin Argentiinaa hallitsi sotilasdiktatuuri. Isä on meedio, ja kultti haluaa pojasta isän työn jatkajan. Isä taas haluaa pelastaa pojan mielisairaalta kultilta, ja tästä syntyy jännite, jolle romaani perustuu. Kultti eli ”Kilta” on klassikkokamaa: hyperrikkaiden kansainvälinen liittouma, jossa etsitään ikuista elämää, tehdään ihmisuhreja, vieraillaan rinnakkaistodellisuudessa, kaapataan lapsia vankityrmiin ja plärätään Tarot-kortteja. Ei ihan Illuminati, mutta sinnepäin. Genre on minulle vieras, mutta mikäs siinä, kyllä tällaistakin lukisi. Omaan makuuni kokonaisuus oli kuitenkin aika puuduttava. 650 sivussa oli puolet liikaa - lukeminen meni paarustamiseksi. Mukana oli irrallisen tuntuisia jaksoja, esimerkiksi perusteellista mehustelua meedion vaimon opiskeluvuosilta 70-luvun poreile...

Kirjaraportti 104. Mariana Enriques: Sängyssä tupakoimisen vaarat (2009, suom. Sari Selander 2024, WSOY). Kaupunginosan ylle lankeaa kirous, kun joku kohtelee puliukkoa kaltoin. Teinitytöt ovat katkeria vähän vanhemmalle kaverilleen, kun tämä saa sen pojan, jota kaikki haluaisivat, niinpä yksi heistä manaa villikoirat raatelemaan nuo kyyhkyläiset. En ole ennen lukenut argentiinalaisia novelleja. Näissä oli mustaa magiaa, suurkaupungin kurjuutta ja zombiekuvastoa läsnä aika vahvasti. En suuremmin ihastunut, vaikka tiettyä uutuudenviehätystä tunsinkin.  Kieleltään helppoa ja sujuvaa. Lajityyppiä taidetaan sanoa goottilaiseksi realismiksi. ***