Ágota Kristóf: Todiste

Kirjaraportti #25. Ágota Kristóf: Todiste (1988, suom. Ville Keynäs 2023, Tammi).

Todiste on jatkoa Isolle vihkolle, eikä sitä voi ajatella vihkosta irrallaan. Luin Ison vihkon joulun alla. Se oli suvereeni, kylmän viileä ja ihan loistava.

Romaani kertoi kamaluuksista eli pienten kaksospoikien selviämisstrategioista sodan jaloissa nimeämättömässä Itä-Euroopassa.

Todiste jatkoi siitä, mihin Iso vihko lopetti kohta sodan jälkeen. Toinen poika pääsi loikkaamaan länteen. Toinen jäi isoäidin taloon.

Kristof kirjoitti tämän trilogian 1980-luvulla. Ensimmäinen osa suomennettiin tuoreeltaan. Kaksi seuraavaa jäivät suomentamatta. Tammi korjasi virheen, ja kaksi jälkimmäistä ilmestyivät suomeksi tällä viikolla. Odotukset olivat aika kovat.

Kertomus muuttuu, kun pojasta on tullut nuori mies. Sota on vaihtunut kommunistiksesi diktatuuriksi. Karmeuksista voi näköjään kertoa niinkin, ettei kerro niistä, vaan kirjoittaa niiden vaikutuksista ihmisiin.

Kirjan nimi on Todiste. Ainakin se tulee todistetuksi, että parhaat kirjailijat vievät lukijaansa kuin mätää kukkoa.

Päätösosan nimi on Kolmas valhe. Olen kirjaston jonotuslistalla sijalla yksi, mutta en välttämättä jaksa odottaa vaan menen kirjakauppaan.

*****

EDIT: Kääk! Kuvittelin että kolmas olisi jo julkaistu. Sitä pitääkin odottaa lokakuun 2. päivään. En ehkä kestä, kuten sanonta kuuluu.