Hanna Ryti: Kaatuminen

Kirjaraportti 225. Hanna Ryti: Kaatuminen (2025, WSOY).

Kaatuminen on lamaromaani. Sanoma selviää jo kansilehdeltä: ”Omistettu kaikille niille, joille on annettu kannettavaksi näköalattomuuden perintö”.

 

Romaani seuraa kolmen lapsen elämää ensin lamavuosina, sitten aikuisina. Kahdessa perheistä vanha maailma romahtaa 1990-luvun alussa, kun firma menee tai työpaikka alta.

 

Kolmannessa, Heljän perheessä, talouskriisi tuo mahdollisuuden hankkia uusi talo ja uima-allas edullisesti. Heljää hävettää kauppakamariin kuuluva isä ja turvallinen elämä riistäjäperheessä.

 

Aikuisuudessa lapsuuden trauma näkyy kaikilla kolmella jonkinlaisena irrallisuutena - itsetunnon puutteena ja kyvyttömyytenä haaveisiin.

 

Lukiessa mietin, että eri elämäntilanteissa lama potkii hyvin erilaisella saappalla. Itse opiskelijana selvisin huopatossun tönäisyllä. Välillä tuli kuukausia, jolloin kituuteltiin, mutta ei maailma meille toivottomalta näyttäytynyt.

 

Makrotasolla kurjuus toki hyppi silmille. Valtiotieteellinen sijaitsi Helsingin ”pankkikadulla”, Aleksilla, ja kaatuneen Skopin valomainosten purkamista pääkonttorin seinästä saattoi seurata lähietäisyydeltä.

 

Kaatuminen keskittyy mikroon. Romaanin parasta antia minulle olivat todentuntuiset, riipaisevat lapsuuskuvaukset. Yhteiskunnallinen tendenssi tosin tässäkin vähän häiritsi taiteellista vaikutelmaa.

 

Teksti kulki helposti. Veto säilyi, kun asioita tapahtui ja näkökulma vaihtui. Aikuisuuden kuvauksia lukiessa ihmettelin jo, että lamastako kaikki ihmisen ongelmat johtuvat.

 

Lukujen väleihin oli sijoitettu huutomerkeiksi lehtileikkeitä talouden kriisiytymisestä ja laman vaikutuksista.

 

Viesti tuli selväksi. Ehkä osan olisi voinut jättää rivien väliin.

 

⭐⭐⭐ +