Pienen hauen pyydystys
Kirjaraportti 89. Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys (2019, Siltala).
Tytön loma kävi tylsäksi, joten hän haastatteli minua. Kysyi lempiväriä ja mitä kaikkea. Yksi kysymys oli, mikä on mieleenpainuvin lukemani kirja. Vastasin pikaistuksissani tämän haukikirjan, ja piti sitten lukea uudestaan, jotta muistaisin, miksi tarkalleen romaani jäi mieleen.
Toinenkin lukukerta oli nautinto. Onhan tämä myyttimaailman vieminen Itä-Lapin maaseudulle mainoslippisten, sääskisoiden ja kumisaappaiden maailmaan konkreettisena totena jotenkin hillitöntä. Hauki kuljettaa viestiä elävien maailmasta kuolleiden maailmaan. Jurottava näkki heittäytyy hankalaksi, eikä päähenkilö saa kirousta purettua.
Tiiviissä paketissa yhdistyy monenlaista: on toimintaseikkailu, taustalla onneton rakkaus, lisänä luontokuvausta, murteita, aluepolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa, myyttejä sekä tv:n maalaiskomediaa. Ja koko homma vielä kirjoitettu tarkasti, hauskasti ja kulkevasti.
Kävin reilut kymmenen vuotta sitten syömässä ravintola Farangissa Helsingissä. Koska en täsmällisempää kiteytystä keksi, niin totean, että Karilan Hauki jätti suunnilleen saman muistijäljen kuin Farang. Aivoissa poreili.
Lenkillä mietin sitäkin, onko romaanin nimessä silmänvinkkaus Hunter S Thompsonin Suureen hainmetsästykseen. Tuskinpa sentään.
*****
Kommentit
Lähetä kommentti