Voi William!

Kirjaraportti 91. Elizabeth Strout: Voi William! (2021, suom. 2022 Kristiina Rikman, Tammi).

Lucy Barton ratsastaa jälleen. Kolmas osa oli taas erilainen kuin kaksi aiempaa. Tykkäsin tästäkin. Mukana oli yllätyskäänteitä ja paikalleen loksahtelevia osasia kuin John Irvingillä ikään.

Menestyskirjailija Barton kertoo romaanissa ensimmäisestä miehestään Williamista, jonka aikoja sitten jätti. Nyt vanhuuden kynnyksellä oli sopiva hetki muistella liittoa, miestä ja itseään. Lämpimässä hengessä liikutaan juuria etsimässä, ja lukijan annetaan jopa odottaa, että vanha suola saattaisi janottaa.

Ensimmäisessä osassa käsiteltiin äitisuhdetta ja perhettä, toisessa laajemmin lapsuuden yhteisöä ja sosiaalista asetelmaa. Kolmosessa palastellaan avioliittoa. Sillä tavalla Strout on johdonmukainen, että parisuhteen analyysissäkin lähtökohdat — lapsuus, luokka, rakastettiinko — ratkaisevat. Sieltä tulevat odotukset ja myös kyvyt.

Voi Williamin kertojaratkaisu oli huippu, näennäisen poukkoileva tätikertoja. joka sanoo kertovansa jotain, mutta liitelee heti toisaalle, hyppelehtii ja toistaa, mutta niin, että lopulta täkin jokainen tilkku tulee ommeltua just kohdilleen.

****+