Huomenna, huomenna ja huomenna
Kirjaraportti 90. Gabrielle Zevin: Huomenna, huomenna ja huomenna (2022, suom. Taina Helkamo 2023, Gummerus).
Tämä on voittanut suuressa maailmassa vaikka mitä tunnustuksia, ja onhan tässä puolensa. Esim. imaisi kyytiin heti alkusivuilta ja sisältää monenlaisia hurmaavuuksia sekä tarkasti mietityn rakenteen.
Romaani kertoo kahdesta nerokkaasta pelisuunnittelijasta, tytöstä ja pojasta, jotka luovat 90-luvulla uraa Yhdysvalloissa. Ytimessä on ihmissuhde, joka muistuttaa rakkautta, mutta keskittyy luomiseen ja työhön, ja jonka ongelmat muistuttavat ihan tavallisen rakkaustarinan ongelmia.
Tykkäsin siitä, miten tarina pohjustettiin lapsuudesta, tutustumisesta ja Donkey Kongista itärannikon huippuyliopistoihin. Loppupuoli oli jotenkin ulkokohtainen. Kaikenlaista tapahtui, mutta se ei jaksanut liikuttaa. Päähenkilöt jäivät etäisiksi. Ikäviä tyyppejä.
Sitä täytyy muuten vielä erikseen ihmetellä, miksi amerikkalaisessa laaturomaanissa pitää aina viittailla Shakespeareen, Kafkaan tai vähintään Poeen? En muista Suomessa tavanneeni yhtään ihmistä, joka intoilisi Macbethistä tai pohtisi, että mikä mahtaakaan olla lempikohtani Homeroksen Iliaassa. No nämä harrastajanäyttelijät siteeraavat ulkomuistista pitkiä pätkiä. Aika velikultia!
Olen jonkun verran pelaillut, mutta romaanin peliteema menee minulta aika paljon ohitse. Joku intohimoisempi alan tuntija saanee enemmän irti pelifiilistelystä ja nostalgiasta.
***
Kommentit
Lähetä kommentti