Hiekkalinnat - Erittelyjä rakkausromaania varten
Kirjaraportti 108. Jukka Viikilä: Hiekkalinnat - Erittelyjä rakkausromaania varten (2024, Otava).
Tämä ei ole rakkausromaani, eikä muutenkaan mitään halki, poikki, pinoon -kirjallisuutta. Kyse on kolmekymppisen naisen kirjaamista muistiinpanoista rakkausromaanin perustaksi. Sitä romaania ei ehkä koskaan kirjoitettu.
Nuorempi nainen, vanhempi mies, Pärnu. Joutilasta rantaelämää, kiellettyä rakkautta, välillä roisiakin. Suhde oli intensiivinen, mutta lyhyt. Naiselle se taisi jäädä ns. elämänsä rakkaudeksi. Sitä hän ainakin eli uudelleen 90-vuotiaana muistisairaana mummelina jossain tulevaisuudessa.
Viikilä on minulle hankala kirjoittaja. Edellistä romaania - Taivaallista vastaanottoa - olen yrittänyt pariinkin kertaan, mutten päässyt alkua pidemmälle. Tavattoman pienestä silpusta oli rakennettu, eikä keskittymiskyky riittänyt selvittämään, kuinka vahvaa tavaraa lymysi pohjalla.
Tämä näytti selkeämmältä, kun olivat ne nainen, mies, Pärnu jne. Vaikea tästäkin oli silti tolkkua ottaa. Tapahtumat eivät suuresti merkinneet, kun koko homman pihvinä olivat (ehkä) naisen aforistisuuteen keikkuvat kelailut kaiken olevaisuudesta. Eli fragmenttia pukkasi tässäkin.
Viikilä kirjoittaa hienosti. Sanoja on valittu huolella ja aseteltu kekseliäästi, mutta tavoitteena ei tunnu olevan selkeys. Semmonenkin kävi välillä mielessä, että luen parodiaa ja kirjailija nauraa jossain partaansa.
***
Kommentit
Lähetä kommentti