Silmäätekevät

Kirjaraportti 105. Lena Andersson: Silmäätekevät (2022, suom. Sanna Manninen 2023, Siltala).

Alaotsikoltaan tämä on Salaliittoromaani. Kun kirjoittaja on Ruotsista, salaliitto liittyy totta kai Olof Palmen murhaan. Pääministerin nimi on kyllä etäännytetty Carl Stäjrneksi.

Toimittaja saa toimeksiannon kirjoittaa vuosipäivän kunniaksi jutun selvittämättä jääneestä murhasta. Sattumalta hän löytää lähteen, joka kertoo hänelle yksityiskohtaisesti, kuinka pääministeri oli käynyt puolueelle ja maalle taakaksi, joten hänestä piti päästä eroon.

Toimittaja joutuu miettimään, mitä uskoa ja mitä siitä uskaltaa kirjoittaa. Mitä tehdä jos uskomaton on uskottavinta? 

Silmäätekevät ei ole mikään trilleri. Enemmän tässä on yhteiskuntafilosofista pohdintaa, vauhti on verkkainen. Silmä meinasi luppasta, vaikka onhan tämä julkisen mielipiteenmuodostuksen, median ja totuudellisuuden söherö kovasti ajankohtainen teema.

Silmäätekevien salaliitossa kiinnostavaa on, ettei ole mitään varsinaista salaliittoa, joka tavoittelee murhaa. Salaliitto on isompi hallitsevan eliitin käsitys siitä, mitä valtion edun vuoksi voidaan tehdä.

Tässä kuviossa murhatutkintakin on osa salaliittoa. ”Tutkinta pyrkii asettumaan niin lähelle totuutta kuin mahdollista joutumatta kuitenkaan koskettamaan sitä.”

***