Kutsumus
Kirjaraportti 107. Kreetta Onkeli: Kutsumus (2010, Sammakko).
Todellisuuspohjainen hupailu kirjailijan työstä, kutsumusammatista.
Päähenkilö on Onkelin oloinen, huonosti myyvä kirjailija. Tätä luki ilokseen ihan jo siksi, että Onkeli naputtelee kivaa lausetta - ja virkettä toki myös. Päälauseita pääosin. Yllättävästi kimpoilevia. Huumori lakonista.
Ensin pikakelataan nuoruus jossain itähämäläisen oloisessa pikkukunnassa. Siitä kirjalliseen elämään, josta 2000-luvulla näyttää karisseen kaikenlainen hohdokkuus. Aika ivallisesti Onkeli alan käytänteitä kuvailee.
Romaanin tyylilaji jäi vähän häiritsemään. En vastusta huumoria, mutta välillä farssi puski pintaan turhan rujosti. Vakavampi aines kärsi.
Romaanin hienoin kohtaus oli, kun kirjailija ja ystävänsä runoilija katselivat yöjunan ikkunasta, kuinka todellinen kutsumustaan kuuleva taiteilija, Vesku Loiri, poltteli tupakkaa Oulun asemalaiturilla niin kuin vain mestari osaa.
***
Kommentit
Lähetä kommentti