Arvottomat - Tärkeintä on lähteminen

Kirjaraportti 129. Mikko Mattila ja Raija Talvio: Arvottomat - Tärkeintä on lähteminen (2024, Aviador).

Taisin nähdä Arvottomat ensimmäisen kerran lukiolaisena. Meillä oli vielä Asan mustavalkotelevisio, ja minulle Arvottomat on aina mustavalkoelokuva.

Olen myöhemmin nähnyt elokuvan uudestaan ehkä pari kertaa. Jotain on jäänyt alitajuntaan. Kirjaa lukiessa päässä alkoi heti kohta soida Anssi Tikanmäen Finlandia.

Tämä on siis kirja elokuvasta, ja sen runkona ovat Mikko Mattilan valokuvat. Mattila toimi elokuvan still-kuvaajana. Toinen tekijä, Raija Talvio oli projektissa mukana leikkausassistenttina. Kuvat ovat hienoja, mutta niin on haastattelukatkelmista koostettu tekstikin.

Vuonna 1982 ensi-iltaan tullut Arvottomat oli Matti Pellonpäälle ja Pirkko Hämäläiselle ensimmäinen pääosa, samoin Mika Kaurismäen ensimmäinen pitkä (näytelmä)elokuva. Kirjassa Hämäläinen, Kaurismäki ja monet muut tuotantoon osallistuneet kertovat millaista se oli. Oli poikkeuksellista yhteisöllisyydessään.

Vaikka tekijät olivat nuoria ja kokemattomia, visio tuntui olevan selvä ja paradigmaa muutettiin ihan tarkoituksella.  Elokuvallinen sivistykseni on olematon, ja monet asiat menivät yli hilseen. Tekijäryhmän hyvä fiilis silti välittyi.

Elokuvan tekijöiden yksi tavoite oli tallentaa Suomea, joka 1980-luvun alussa oli katoamassa. Nostalgikko minussa kiittää ja kumartaa. Se sama Suomi näkyy 
Myös still-kuvissa.

Muistelot kertovat myös, että elokuvan ilmestymisestä on pitkä aika. Vuonna 1982 monet asiat olivat kovasti yksinkertaisempia kuin nyt, vaikka ihmisiä piti tavoitella lankapuhelimilla ja elokuvaprojektin hankintoja varten tuottajalla oli matkassa olkalaukku täynnä seteleitä.

*****-