Kosmos - Ravintola ja perhe 1924 - 2024

Kirjaraportti 125. Laura Kolbe: Kosmos - Ravintola ja perhe 1924 - 2024 (2024, Siltala).

Tykkään klassikoista. Kosmoksessa olen silti käynyt vain muutaman kerran, aina poikkeustapauksissa. Kiinnostava ravintola, satavuotiskirjan arvoinen.

Kolbe pyörittää rinnakkain perheen ja ravintolan tarinoita. Samalla  asiat nivotaan yhteiskunnan muutoksiin eli elintason  nousuun, kaupungistumiseen, tasa-arvon lisääntymiseen, alkoholipolitiikkaan.

Miksi Kosmoksesta tuli legendaarinen ja vanha? Varmaankin osin sattumalta. Sijainti on hyvä, Helsingin Kalevankadulla, Stockan kulmilla, eikä taloa esimerkiksi ole purettu. Muista seikoista keskeiseksi nousee ravintolan pysyminen yhden suvun hallussa ja nimenomaan naisten käsissä. Hepolammista piirtyy kuva humaaneina omistajina, joilla on riittänyt ymmärrystä kanta-asiakkaiden - sanotaanko nyt vaikka - moninaisuudelle sekä pysyvyyden arvolle.

Teos jäi vähän kuivakaksi juhlakirjaksi. Alkupää historiasta piti mennä asiakirjalähteillä eikä loppupäästäkään niin mehukasta draamaa irronnut, että lukijana olisin päihtynyt.

Mikä jäi mieleen? Alkon tarkastajien raportit 1940-luvulta: ”Varsin sekalaista yleisöä, tyypillisiä olutjuopottelijoita, karkeasuisia naisia  yms.” Sekä selostus Ilkka Kylävaaran ja Mika Kaurismäen yhteenotosta, jota aikanaan 1980-luvulla mediassakin laajasti käsiteltiin.

***


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pienen budjetin sotaelokuva

Kuva
Kirjaraportti 197. Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva (Teos 2025). Ensinnä nimestä. Hieno. Pienellä budjetilla tosiaan tehdään, jopa ilman kameroita. Sotaelokuvaa enemmän näen tämän horrorina. Menoa keventää Sata litraa sahtia -tyyppinen rujo huumori. Nainen, maisterisnainen, lähti tuppukylästä heti kun pääsi. Joku pakko toi hänet takaisin vuosien jälkeen, isän kuoltua. Välejä menneeseen pitää selvittää. Tukikohtana toimii vanha kotitalo, jonka isä on nimennyt Linnoitukseksi. Isä on romaanin napahahmo kuoltuaankin. Poliisiradiota kuunteleva, alkoholisoitunut, asehullu survivalisti, joka painoi kolmessa vuorossa tehdastyötä. Ylisukupolvista väkivaltaa ja tunneongelmaa. Niemi on kotoisin Eurasta, Pyhäjärven luoteispäästä. Romaanin tapahtumapaikka muistuttaa kovasti Euraa. Hirveän kuuloinen paikka. Tehdas on lopettanut, palvelut hävinneet, liikekeskus paloi 20 vuotta sitten, eikä sen paikalla kasva mitään.  Kaikki tietävät kaikkien asiat ja rumat salaisuudet sadan vuoden taakse....
Lue koko teksti »

Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu

Kuva
Kirjaraportti 214. Teemu Luukka: Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu (2025, Otava). Jos on pelannut lasten kanssa muuttuvaa labyrinttia, ymmärtää paremmin myös politiikkaa. Kummassakin looginen vääjäämättömyys yhdistyy onnellisiin tai onnettomiin sattumuksiin. Jotkut siirrot sotkevat vastustajan suunnitelmia, jotkut käyvät kalliiksi itselle. Teemu Luukka käy kirjassaan läpi siirtoja ja liikkeitä, jotka johtivat Suomen sodan jälkeisen historian oikeistolaisimman hallituksen syntyyn. Erityisesti huomio keskittyy pääministeri Petteri Orpoon. Aika monimutkainen kuvio. Ihmisiä, puoluejuonittelua, vaalitaistelua, taloutta ja suurvaltapolitiikkaa. Sattumia. Mitä jos Annika Saarikko olisi antanut hallituksen kaatua huhtikuussa 2021? Mitä jos apteekin työntekijä ei olisi ohjannut sydänoireista Orpoa kiireesti sairaalaan? Mitä jos Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan? Mitä jos sote-uudistus olisi onnistunut jo 2015? Keskeinen taustavirtaus kaikessa on oikeistoradikaalin suuntauksen vahvistuminen...
Lue koko teksti »

Mars Room

Kuva
Kirjaraportti 208. Rachel Kushner: Mars Room (2018, suom. 2025 Arto Schroderus, Tammi). Kaksi elinkautista vankeustuomiota ja vielä kuusi vuotta päälle. Siinä riittää yhdelle naiselle istuttavaa. Järjetön tuomio kuvannee laajemminkin yhdysvaltalaista järjestelmää. Vankien osuus väestöstä on siellä maailman suurin. Mars Room seuraa elämää valtavassa kalifornialaisessa naisvankilassa. Aika värikästä sakkia monella tavalla. Valkoiset jäävät vähemmistöön. Päähenkilö Romy päätyi häkkiin tapettuaan ahdistelijansa. Tämän voi lukea vetävänä vankilaseikkailuna, mutta tässä tirisee myös vahva yhteiskuntakriittinen viritys, kuten Kushnerilla on tapana. Luin häneltä aiemmin Luomisen järven (2024), joka jäi vähän levälleen. Mars Room on tiukempi paketti rikosta ja rangaistusta. Kushner jättää tulkinnat lukijalle. Ehkä siinä joku viesti silti piilee, jos vartijoiden väkivalta näyttää julmemmalta ja perusteettomalta kuin väkivaltarikollisten. Kun syntyy huonolle alueelle, vähätuloisten C- tai D-kansa...
Lue koko teksti »